lauantai 31. heinäkuuta 2010

Tuskin maltan odottaa

Kasvimaani eteläkulma on kiihkeän odotuksen kohde. Portin pielessä paisuttaa nuppujaan Ville de Lyon -jalokärhö.

Sen alla aloittelevat kukintaansa kaksi tummaa tulokasta: koreatörmäkukka (scabiosa atro purpurea 'Ace of Spades') ja kesäpäivänhattu (rudbeckia).


Törmäkukan syvä, tummanpuhuva väri on huumaavaan upea ainakin vielä nuppuvaiheessa. Tummuutta korostaa samettimainen pinta, joka toistuu huonosti auringonlaskun aikaan otetussa kuvassa. Kunhan nuput avautuvat kuvia on luvassa lisää.


Tummiin kaunottariin kuuluu myös viticella-kärhö Black Prince. Ensimmäiset kukat ovat jo avautuneet, mutta ne ovat vasta alkusoittoa. Nuppuja on vaikka millä mitalla.


Sille tekee seuraa toivottavasti jo ensi vuonna Kivistikin Romantika, jonka ostin Virosta kukkamarkkinoilta toukokuussa.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Kuka täällä pomottaa?

Naapuri tyhjensi kellariaan ja aikoi heittää pois kolme komeaa ohjaajantuolia. Pelastin ne meille.

Nyt kaksi tuolia kaunistaa Kultaiseksi kallioksi kutsumaamme terassia. Pomon tuoli löysi paikkansa kasvimaalta perhospuutarhan vierestä, valtavan salkopaputornin edestä.


Tuolin selkänojan The Boss -teksti sai miettimään, kuka pihaamme oikeastaan hallitsee. Puutarhuri kuvittelee varsinkin alkukesästä voivansa pitää langat käsissään. Tässä vaiheessa kesää kuitenkin on pakko myöntää, että luonto toimii omilla ehdoillaan.

Kasvit rehottavat siellä missä tykkäävät, sammakot loikkivat esiin milloin mistäkin, kyykäärme luikertelee häiritsijää pakoon lautakasan luota, näätä valtaa hetkeksi talon nurkan, perhoset herkuttelevat mieluummin oreganon medellä kuin perhosbaarini sekoituksella.

Hetki sitten kun tulin sisään, ulkorapulla istua kökötti sammakko.


Punaiset tuolit samaa sävyä olevien daalioiden kaverina sentään antavat puutarhurille illuusion hallinnasta. Sitä vahvistaa hitusen verran kasvihuoneesta löytynyt vanha myrskylyhty, joka sekin on punainen.

* * * * *

Bossin tuoliin istahti iltapäivällä hetkeksi suruvaippa - hetken ajan meistä jokainen voi leikkiä pomoa. Ehkä itsekin istahdan siihen hetkeksi ennen loman loppua.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Harvinaisia vieraita perhosbaarissa

Oregano alkoi kukkia viime viikolla ja ensimmäiset perhoset ilmestyivät herkuttelemaan. Kamerani vangitsi ensimmäisenä tummasiipisen, pienehkön perhosen, jota en tunnistanut.

Mies kaivoi esiin perhoskirjansa ja pian laji oli löytänyt nimensä: karttaperhonen (Araschnia levana). Se on kotiutunut Suomeen vasta 1980-luvun lopulla, ja ensimmäiset yksilöt löytyivät Kaakkois-Suomesta.

Karttaperhosella on kesäisin kaksi sukupolvea, jotka poikkeavat ulkoasultaan valtavasti toisistaan.

Tumma toisen sukupolven perhonen oli aikataulussa kuin sveitsiläinen juna: Wikipedian mukaan tummat yksilöt ilmestyvät heinäkuun puolivälissä. Minä kuvasin ensimmäiset 15.7. ja tänään oreganon kukkien medellä herkutteli yhtä aikaa viisi yksilöä.

 

Oreganon lisäksi karttaperhonen näyttää pitävän isotähtiputkesta. Sitä siis lisää ensi kesäksi.

Tänä vuonna havaintoja on vasta 103, kertoo luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta löytyvä päiväperhosten havaintotietokanta. Muut havaintopaikat ovat Kaakkois-Suomessa ja Hangon seudulla. 



Sitruunaperhonen ei ole millään mittapuulla harvinainen, mutta koiras sitäkin herkullisempi näky voimakkaan aniliininpunaisissa kukissa. Perhosilla on hyvä värinäkö ja niitä houkuttavat erityisesti keltaiset, siniset, sinipunaiset ja violetit kukat.  

Taidanpa päivystää kasvimaan laidalla seuraavat päivät. Perhosia ei haitanne, vaikka siirtäisin päivänvarjon alle tietokoneen lisäksi ompelu- ja silityspisteet. Mankelin raahaaminen ulos taitaa olla liioittelua, vaikka mankeloitavaa olisi silitettävää enemmän.

Monipuolinen kattaus ja lisätarjoilu tarpeen

Meidän perhosbaarimme tarjoaa toistaiseksi vain luonnonantimia, mutta taidamme pistää pystyyn myös juomatarjoilun.

Puutarhuri Raija Salminen neuvoo Turun radion nettisivuilla, miten perhosten parveilu varmistetaan: ripusta puutarhaan vanha hunajapurkki, jonka sisällä on sieni ja siinä punaviinistä, fariinisokerista ja hunajasta tehty herkkujuoma.

Yhteishyvän nettiartikkeli puolestaan listaa parhaimmat perhoskasvit kukintakuukauden mukaan. Heinäkuun kasveja ovat muun muassa iisoppi ja punahattu. Iisoppia kukkii oreganon naapurissa, ja punahatun istutusta alapihan perennapenkkiin suunnittelen. Myös rantakukka on hyvä perhoskasvi.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Keltainen helle

Hellepäivät seuraavat toisiaan kuin helmet helminauhassa. Vaikka malvat ryöppyävät vaaleanpunaisena vaahtona ja mäkimeiramin hennon lilat kukat houkuttelevat juuri nyt perhosia, helteen väri on keltainen.

Alkukesällä ostetut keltaiset sarviorvokit jaksavat kukkia aina vain.


Tungetteleva suikeroalpi sopii oranssihehkuisten samettiruusujen seuraan. Se saa myös somistaa kasvimaan reunaa, mutta  perennapenkeistä se saa lähdön aina kun ehdin repiä rönsyjä.


Valtikkanauhukset kasvavat varjoisessa rinteessä. Tänään huomasin ensimmäisen availevan kukintoaan.




















Keltainen valtaa tilaa myös kasvimaalla. Kesäkurpitsat kukkivat ja satoakin jo tulee.



Avomaankurkut viihtyvät kasvilavan suojassa ja kukkivat helteessä vimmatusti. Luotan siihen, että mullan alla oleva savikerros pitää kosteutta ja kurkut jaksavat tuottaa satoa. Ensimmäiset pikkukurkut jo pullistelevat, ja tämänpäiväinen ukkoskuuro virkisti varmasti niitä.



Keltaista löytyy myös ruukkuistutuksista.


Pieni keltainen keltainen kukka voi olla kuin kauneuspilkku.


Keltainen hellepäivä päättyi raikastavaan sateeseen - maa ei montaa milliä kastunut. Pölyt kuitenkin katosivat, lehtokotilot lähtivät liikkeelle, piha ja lähimetsä tuoksuvat ihanalle eikä bloggaajan tarvitse pyyhkiä hikeä. Aamulla varmasti näkee, miten kasvit ovat elpyneet.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Vaaleanpunaisia unelmia

Pari vuotta sitten siemenestä kasvattamani myskimalvat ovat kasvimaan kaunistus. Viime vuoden kostea kesä yhdistettynä tämän kesän lempeään lämpöön - vai kasvualustan lievä kohennus - tuottavat tulosta.


Sitruunatimjamin hennon vaaleanpunaiset kukat myötäilevät myskimalvan sävyjä. Kohta perhosille tarjoaa herkkupöydän mäkimeirami, joka on saanut vallata miltei koko kasvilavan.


Helteellä kasvimaailmassa eletään pikakelauksella. Höttöisen pinkit unikot olivat vielä eilen aamulla nuppuja, illalla huomasin niiden kukkivan ja tänään osasta jo terälehdet tipahtelivat.


Ilmasipulit ojentelevat uusia versojaan valoa kohti.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kauneus löytyy pientareilta

Patikoin viime viikon lopulla neljä päivää itäisellä Uudellamaalla pienellä pyhiinvaelluksella. Mielessä kulkevat vieläkin toinen toistaan kesäisemmät kuvat. Piennaten ohella matkalla tuli kurkisteltua kymmeniä ja taas kymmeniä pihoja.

Kauneimmat näkymät tarjosi kuitenkin luonto: puna-apilan tasainen matto aurinkoisilla pientareilla, ruiskukkien heleä sini harmaanvihreän rukiin seassa, aho- ja keltamataran, harakankellojen, päivänkakkaroiden ja siankärsämöiden kimara. Kypsien ahomansikoiden tuoksu ja niiden mieletön makeus. Pietaryrttien keltainen hehku, luhtalemmikkien sininen hohde.

Ensimmäiset mustikat komean harjun laella hakkuuaukean laidassa. Niille teki seuraa miltei neliömetrin laajuinen korallinpunaisena kukkinut ruusunätkelmä. Olin nähnyt sitä pari kertaa aiemminkin pyöräretkillä naapurikunnan puolella. Esiintymät olivat kuitenkin paljon pienempiä kuin tämä ihanuus.

Ihanuus sai jatkoa sunnuntaiaamuna, kun lähdimme taivaltamaan kello neljä Porvoojokilaaksoon. Usva leijui joen yllä ja varjossa vielä hytisytti. Nätkelmä palkitsi meidät Porvoonkin puolella kukkimalla vimmatusti satojen metrien matkalla.

Kamera jäi tällä kertaa tarkoituksella kotiin. Halusin keskittyä luonnon kokemiseen sen valokuvaamisen sijaan. Kuvat varmasti haalistuvat mielestä, kun arjen pyöritys taas valtaa mielen, mutta siihen asti makustelen niitä.