lauantai 25. syyskuuta 2010

Syksyn salskeat soturit ja hennot hienohelmat

Naapurilta saamani punalatvat kasvattivat vartta koko kesän. Loppukesästä kukinnot alkoivat pikkuhiljaa avautua. Siellä ne edelleen hehkuvat ja vartioivat kasvimaata, joka alkaa muuten olla jo puolittain unohduksen tilassa.


Samassa ruukussa kasvava Juuli-kärhökin päätti vielä avata ainakin yhden nupun. Valo ei taida enää riittää loppujen nuppujen avautumiseen.



Kesäpäivänhattua ei pidättele mikään. Sen kuva pitäisi oikeastaan tulostuttaa seinän kokoisena tuomaan valoa loppusyksyn pimeisiin päiviin.


Syyshortensia punastelee herkästi. Se pärjäsi hyvin kovan talven ja kuuman kesän isossa ruukussaan.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Keltaista valoa

Tänä syksynä meidän puutarhamme on värikkäämpi kuin ehkä koskaan aiemmin. Kesäpäivänhatut kukkivat vielä, syyspäivänhatut helottavat talon seinustalla ja kultapiiskut alapihalla.

Keltaista löytyi myös lakastuvasta punahatusta.








sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Hulluna sieniin

Sienettömältä vaikuttanut metsä on muuttunut aarreaitaksi, kun lämmin kesä on kasvattanut sienirihmastoja maan alla. 

Nyt itiöemiä pullahtelee esiin. Niitä voi huoletta kerätä niin paljon kuin ikinä ehtii, sillä kuten viime vuonna ostamassani Suomen sienioppaassa todetaan:  "Itiöemät ovat vain lisääntymiseen tarvittavia episodeja sienen elämässä."


Eilinen sienisaalis oli häkellyttävä. Herkkutattien lisäksi löytyi viisi upeaa ukonsientä. 


Vaikea kuvitella kauniimpaa näkyä syksyisessä metsässä kuin kivien välissä ruohikossa kasvavat ylvään herkät ukonsienet. Niiden jalka voi olla jopa 40 cm pitkä ja lakki paistinpannun kokoinen. 


Tattien lisäksi ainakin limanuljaskan rihmastot ovat nauttineet kuumasta kesästä. Koskaan en ole nähnyt niitä nousevan niin paljon kuin nyt.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Romantika kohtaa mustan prinssin

Toukokuussa Türin kukkamarkkinoilta ostetuista neljästä kärhöstä kaksi kotiutui hyvin ja kukkii. Hengissä ovat kaksi muutakin, mutta istutuspaikat eivät osunut kerralla kohdalleen. Toivottavasti ne nyt jaksavat tehdä hyvät juuret ja paljastavat ensi vuonna kukkansa.

Integrifolia-ryhmään kuuluva Juuli avasi pari päivää sitten ensimmäisen nuppunsa. Heleän kaunis sininen ilahduttaa. Se on saanut kasvaa ensimmäisen kesänsä isossa ruukussa, mutta siirrän sen ennen talven tuloa maahan.

Jackmanii-kärhö Romantika on juuri niin syvän violetti kuin muistin sen ensi tapaamiselta Porvoon kärhöpuistossa. Tuskin maltan odottaa tulevia kesiä, kun se kohtaa toisella puolella autokatosta kasvavan Black Prince -kärhön, tumma sekin.

Minun silmissäni tummakukkaiset kärhöt ovat luonnollisempia ja istuvat luontevammin metsäpihaan kuin kirkkaamman väriset lajit.

Nautin kyllä edelleen Nelly Moserin epätodellisen näköisistä kukista. Niitä näyttää työntyvän esiin vieläkin.



Pitkä, lämmin kesä innosti keväällä kylvetyt salkoruusut yrittämään kukkimista jo saman kesän aikana. Saa nähdä, jaksaako tämä yksilö avata nuppunsa ennen kylmiä. Nythän on luvassa syyskuun alkua lempieämpiä lämpötiloja.