Tänä vuonna valkovuokkomatto on laajempi kuin koskaan. Myös pihallamme vuokot ovat runsastuneet, eikä nurmikon leikkaamista voi ajatellakaan ennen kuin niiden kukinta on ohi.
Iloinen yllätys odotti kaivomme luona. Vuosia sitten siirtämäni keltavuokot olivat päättäneet sittenkin ryhtyä kasvamaan meidän pihallamme.
Viereisessä kukkapenkissä puolestaan hämyvuokko availee ensimmäisiä kukkiaan. Sain sen ystävän puutarhasta viime kesänä. Sopii täydellisesti metsäpuutarhaan ja puolivarjoisaan tai varjoisaan pihaan kuten taimistot sitä markkinoivat.
Valkovuokot kaunistavat toista kukkapenkkiä, jossa pikarililjat ovat ryhtyneet kukkimaan ja pionit kurkottelevat valoon.
Tänä vuonna valkovuokot ovat valtavia. Suurimmat kukinnot ovat miltei päivänkakkaran kokoisia. Ilmeisesti kasvuolosuhteet ovat sille otollisia juuri nyt. Liekö kaksi suhteellisen lyhyttä ja lämmintä talvea syynä?
Valittamista ei ole rentukkamättäissäkään. Ylempi kuva valkovuokkoineen on meidän rantapolkumme varrelta. Naapurin laiturinpieltä puolestaan reunustavat valtavat rentukkakasvustot keltaisena raitana.
Opin
Luontoportista uuden asian rentukasta:
"Rentukka on suomalaisille tuttu ojanvarsien kukkija, mutta se on sitä myös australialaisille, eteläamerikkalaisille ja vaikkapa Itä-Intian saariston asukkaille. Lajin laaja levinneisyys kertoo sen olevan ikivanha, samaa viestii myös kukkien alkeellinen rakenne. Rentukkaa ei tunneta fossiileina, mutta sitä voisi täydellä syyllä luonnehtia eläväksi fossiiliksi."
