tiistai 19. huhtikuuta 2016

Orvokit pääsivät pannasta

Monen monta vuotta olen sinnikkäästi vastustanut orvokkien houkutusta keväällä ja ajatellut, että niiden aika on vasta silloin kun niitä kasvaa luontaisesti. Enhän halua syödä runebergintorttujakaan jouluna tai muita kausiherkkuja väärään aikaan.

Tänä keväänä puutarhurin mieli oli kypsynyt muutokselle, ja taimikaupasta lähti kotiin perunanarsissien ja helmililjojen kavereiksi orvokkeja.

Siellä ne nyt kurkkivat iloisina harmaiden ruukkujen laidoilla. Yhtään ei kaduta mielenmuutos.







sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Pistokkaita perinnepelargonioista ja indigoa omasta maasta

Ystäväni saivat kesäpaikkansa mukana valtavat ruukut vanhoja pelargonioita, joita he eivät voineet pitää. Osa niistä siirtyi meille ja on talvehtinut kohtuullisen hyvin ja runsastunut keväästä toiseen.

Leikkelin eilen ensimmäiset pistokkaat korallinpunaisesta pelargoniasta.

Pistokkaat saivat heti ulkoilmakaraisun, kun en malttanut pysytellä sisätiloissa istuttamassa.

Tavoite on tämä. Emokasvi muutama kesä sitten nautti auringosta traktorikatoksen alla.
Kun vauhtiin pääsin, kylvin saman tien indigovärjääminen haaveissa väritatarta. Meillä on Porvoossa ryhmä indigovärjäämisestä innostuneita. Kasvatimme jo viime kesänä väritatarta, mutta kukaan ei tainnut ehtiä tehdä värjäyskokeiluja. Kuivatut lehdet odottavat yhteistä ponnistusta.

Viime kesänä sain valmiit taimet, joita kohtelin kaltoin. Kylmä alkukesä ei sekään ollut niille hyväksi. Nyt yritän kasvattaa indigokasvit siemenestä ja pitää niistä parempaa huolta.

Chiba 10/2015 valmiina lähtöön. 

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset sinivuokot

Ensimmäisten sinivuokkojen puhkeaminen kukkaan on varma kevään merkki. Porvoossa parhaita paikkoja nauttia niistä on Ekuddenin hieno tammimetsä.

Metsän pohjaa peittää siellä kuivien tammenlehtien kerros, joka on hieno tausta violettiin vivahtaville vuokoille.



Sinivuokkojen kukinta on Ekuddenissa vasta aluillaan. Uusi retki sinne on paikallaan viikon - parin päästä, jolloin ehkä ensimmäiset kiurunkannuksetkin jo kukkivat.




Sinivuokot eivät leviä kasvullisesti, kuten serkkunsa valkovuokot. Luontaisesti laji leviää vain muurahaisten kantamien siementen avulla. Niitä riittääkiin kasvin pitkän elämän aikana: Luontoportin mukaan sinivuokko voi tehdä jopa kymmenen tuhatta siementä.

Viime keväänä löysin meidän tonttimme rajamailta esiintymän, jota en ollut ennen huomannut. Pienellä alalla sinivuokkojen värikirjo on melkoinen: sinisestä purppuranpunaiseen.

 

Stensbölen maisemat viehättävät luontoihmisten lisäksi lintuja. Joutsenia, taveja, isokoskeloita, nokikanoja uiskenteli ruovikon suojassa. Metsässä päristeli palokärki.



Lintutornin kaiteelle joku oli kattanut leipälounaan linnuille.




Edellisen kerran kirjoitin Ekuddenin sinivuokoista viisi vuotta sitten.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Karhunlaukkakausi alkoi

Ensimmäiset karhunlaukan versot ehtivät työntyä esiin maaliskuun viimeisinä päivinä kivijalan vierestä. Tästä eteenpäin pitkälle kesäkuun puolelle vihreä, valkosipulinen lisuke on taattu. Silppuan sitä salaattiin, vokkaan, käytän keitoissa ja teen pestoa.

Tällä kertaa jääkaapissa sattui olemaan mozzarellaa. Karhunlaukka sopii mainiosti sen kaveriksi oliiviöljyn ja mustapippurin kanssa.

Kevätillan iltapala. 


Karhunlaukka sopii kaveriksi myös vuohenputkelle, todistan kolmen reseptin voimin.