keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Raikkaan maukas sitruunakurkku

Aurinkoinen ja lämmin kesä on suosinut sitruunakurkkua (Cucumis sativus 'Cristal Apple'), jonka siemenet tarttuivat mukaan heräteostoksena kevään puutarhamessuilta. Valinnan ainoana kriteerinä oli mukavalta kuulostanut nimi.

Sitruunakurkku Cucumis sativus 'Cristal Apple'
Sitruunakurkku 'Cristal Apple' on kalpean keltainen.
Väri muistuttaa sitruunaperhosta.
Vaistoon kannattaa luottaa. Siemenet itivät nopeasti ja taimet kasvoivat kivuttomasti. Neljä niistä pääsi avomaalle kasvulavaan. Kaksi löysi kolonsa kasvihuoneen takanurkasta, kun en raaskinut heittää hyviä taimia pois enkä ehtinyt niitä viedä kenellekään.

Ensimmäiset kurkut ovat kypsyneet. Ne ovat ehdottomasti maukkaimpia kurkkuja, mitä olen koskaan maistanut. Maku on niin raikas ja aavistuksen makea, ettei kurkku kaipaa hitustakaan suolaa päälleen.

Sitruunakurkku Cucumis sativus 'Cristal Apple'
Poikkileikkaus muistuttaa kukkaa.
Sitruunakurkun viipaleet muistuttavat kukkaa. Ne sopivat sellaisenaan salaatiksi ruokalautaselle tai tarjoiluvadin koristeeksi.

Satoa tästä uudesta suosikista on luvassa runsaasti.

Sitruunakurkku 'Cristal Apple' on Thompson&Morganin mukaan kotoisin Australiasta 1900-luvun alusta. Se on perintökasvi. Siemenet ostin Hyötykasviyhdistykseltä.



torstai 25. heinäkuuta 2013

Tomaattilan turvatoimet

Myyräkanta kasvaa nopeasti, selvitti Metsäntutkimuslaitos kesäkuun alussa. Sen huomaa meidän pihalla, jossa metsämyyriä vilistää kukkapenkeissä, pensaiden alla ja kasvihuoneen ympäristössä.

Tiedän toki, että metsämyyrä on erittäin taitava kiipeilijä. Pari vuotta sitten näin sen heiluvan salviapensaan latvassa. Silti oli yllätys havaita sen kipittäneen tomaantinvarsia pitkin maistelemaan satoa.

alumiinifoliosta taivuteltu tomaatin suojakauluri

Jotain oli tehtävä, sillä syötävää jyrsijöille riittää muuallakin kuin minun kasvihuoneessani. Metsämyyrät syövät lähinnä kasvisravintoa kuten siemeniä, marjoja, lehtiä, juuria sekä sieniä.

Testasin paria eri kaulusmallia. Alumiinifoliosta pystyi aika helposti muokkaamaan kaulurin, jonka pitäisi pitää jyrsijä pois tomaattitertuista.

taimiruukusta tehty tomaatin suojakauluri estää metsämyyrien kiipeilyn

Varsinainen keksintö on kuitenkin muovisen taimiruukun tuunaaminen suojakauluriksi. Leikkasin oksasaksilla ruukun halki pohjaan asti ja sinne läpimitaltaan varren kokoisen kolon.

luumutomaatti lankakorissa

Lankakori puolestaan on saanut uuden viran luumutomaattien kannattelijana. Tätäkin ideaa voisi kehitellä. Amppeli roikkuu nyt kasvihuoneen seinään kiinnitetyn hyllyn reunassa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Pippurinen napolilainen basilika kesän yllättäjä

Kämmeneni kokoiset lehdet, basilikaksi nopea itäminen ja rehevä kasvu. Siinä kesän yllättäjän ominaisuuksia.

Kylvin napolilaisen basilikan Pepe di SPERLINGin siemenet maaliskuun lopulla. Ne löytyivät paikallisesta puutarhamyymälästä ja ovat saksalaisen Sperlin tuotteita. Satoa on kerätty jo pitkälti toista kuukautta.

Tulitikkulaatikko jäi toiseksi kokovertailussa.

Sperli luonnehtii basilikaa pippuriseksi. Sen maussa onkin enemmän terävyyttä kuin tavanomaisissa lajikkeissa. Muutamasta latvuksesta saa maukkaan kerta-annoksen pestokastikkeeseen.

Basilikat viihtyvät tomattien kaverina.


Ensi vuonna taidan täyttää kasvihuoneen näillä ja tarjoilla pestoa joka välissä. Pesto on kätevä pakastaa pieniin minigrip-pusseihin.

Intiassa basilika on perinteisesti ollut lääke ummetukseen, ripuliin, vilustumiseen ja iho-ongelmiin.

Euroopassa basilikaa on Kauneus ja terveys -lehden yrttikoulun mukaan käytetty luontaisena masennuslääkkeenä, krapulan lievittäjänä, kärpästen karkottajana, hengityksen raikastajana ja seksielämän piristäjänä, mutta nykyisin sen arvostus rohdoskasvina perustuu lähinnä ruoansulatushäiriöitä lievittäviin ja ruoansulatusta edistäviin ominaisuuksiin.


torstai 18. heinäkuuta 2013

Tiukukärhö 'Fascination' pinnistelee kuivuudessa

Muutama vuosi sitten hankkimani tiukukärhö 'Fascination' kukkii kunnolla ensimmäisen kerran. Viime kesänä se taisi tehdä muutaman kukan. Nyt niitä on jo mukavasti.

'Fascination' herätti kärhöinnostukseni.
Ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi kärhöistä ylipäänsä ja 'Fascinationista' erityisesti Porvoon jokirannan kärhöpuistossa viisi vuotta sitten.

Tiukumaisten kukkien ryöppy viehätti silloin - ja viehättää edelleen. Minun kärhölläni on vielä matkaa lämpimän kivipedin päällä huolellisesti kasteltuun kaimaansa.

Pinnistele vielä, kärhöseni.
Alapihan kukkaistutukset saavat kasteluvettä vain äärimmäisessä hädässä. Veden raahaaminen sinne on liian työlästä eikä rengaskaivon vettä tee mieli käyttää kasteluun. Kertaakaan vesi ei tosin kaivosta ole loppunut.

Tänä kesänä kastelusta ja lannoituksesta on päässyt tässä penkissä nauttimaan nimenomaan kärhö. Ensi kesänä se ansaitsee vielä enemmän hoivaa.




tiistai 9. heinäkuuta 2013

Oma maa mansikka

Kasvulavojen menestystarina jatkuu. Vihannesten lisäksi niissä näyttävät viihtyvän mansikat, jotka muistaakseni ovat - ainakin osaksi - talon vanhaa perua.

Kovin montaa marjaa ei kannata pitää roikkumassa lavan reunan
ulkopuolella., kun harakkapartio päivystää pihan tuntumassa.
 Yhden 120 x 120 cm lavan sadosta ei hilloja keitellä tai pakastetta täytetä talven varalle, mutta siitä on ihana käydä nappaamassa aamujukurttiin tai jälkiruoaksi muutama marja.



lauantai 6. heinäkuuta 2013

Rantakukka ja ruohosipuli - saariston varmat kukkijat

Laivaristeily Söderskärin majakalle Porvoon ulkosaaristoon taas todisti sen: rantakukka ja ruohosipuli kuuluvat meriluontoon. Rantakukka (Lythrum salicaria) toki kasvaa lähes kaikenlaisilla rannoilla, mutta upeimmat kukinnot se taitaa tehdä saaristossa. Lokit ja muut linnut huolehtivat runsaasta typpilannoituksesta.


Rantakukan purppuraisena hehkuva kukinto ei palvele ensisijaisesti
ihmisen kauneudenkaipuuta vaan kasvin lisääntymistä (Luontoportti)

Luonnosta siirretty rantakukka viihtyy hyvin myös kukkapenkissä. Siirsin pari kesää sitten yhden juurakon tienvarsiojasta, ja nyt se kukkii pontevasti. Viime vuoden sateet tekivät varmasti hyvää. Nykyisessä kasvupaikassaan se ei ihmeemmin kosteutta saa. 

Rantakukkakasvuston naapurina Söderskärillä oli komea mätäs rantatädykettä
 ja kasvuston laitamilla rehottivat villit ruohosipulit.
Rantakukka on varmistanut lisääntymisensä moninkertaisesti, kirjoittaa Luontoportti:

"Rantakukka on kehittänyt peräti kolminkertaisen suojauksen sukurutsaa vastaan. Ensiksikin komeakukkainen kasvi on värvännyt pölyttäjikseen hyönteiset: siitepölyä kuljettavat pistiäiset ja kukkakärpäset, ehkä perhosetkin. Lisäksi kukat ovat aikaisemisiä, eli yksittäisen kukan emit kehittyvät ennen heteitä ja ponnet alkavat vapauttaa siitepölyään vasta emin luotin näivetyttyä. 

Nämä toimet eivät täysin sulje pois itsepölytyksen mahdollisuutta, sillä kukinnossa on pitkän aikaa eri kehitysvaiheisia kukkia ja pölyttäjät koluavat sitä ylösalas. 

Rantakukalla on kuitenkin heteiden ja emiön vartalon pituuksien suhteen peräti kolmenlaisia kukkia. Yhdessä tyypissä emin vartalo on pitempi kuin hedekiehkurat, joista toisessa on kuusi lyhyttä, toisessa kuusi keskipitkää hedettä. Toisen tyypin emin vartalo on lyhyt, hedekiehkurat puolestaan pitkä ja keskipitkä. Kolmannessa tyypissä emin vartalo on keskipitkä, ja pitkä hedekiehkura ulottuu luotin yläpuolelle, lyhyt jää alapuolelle. 

Kukkatyypin tarkastelu on helppoa, sillä heteet ovat myös erivärisiä: pitkät vihertäviä, keskipitkät likaisenkeltaisia ja lyhyet kirkkaankeltaisia. Kussakin kasviyksilössä on vain yhdentyyppisiä kukkia ja eri tyyppien runsaussuhteet vaihtelevat alueittain. Kunkin kukkatyypin tuottamat siitepölyhiukkaset ovat erilaisia ja pystyvät hedelmöittämään lähes poikkeuksetta vain toisentyyppisen kukan."

Huomenna täytyy kaivaa suurennuslasi esiin ja painua alapihalle tutkimaan.

Kanadanhanhipesue päivälevolla ruohosipulimättäiden keskellä.

Söderskärin majakalle kannattaa mennä. Lintujen suojeluaikana siellä voi vierailla opastetuilla risteilyillä, joita tehdään Helsingin Vuosaaresta ja Porvoosta (heinäkuussa perjantaisin) käsin. Saaressa pesii tänä kesänä poikkeuksellisen paljon lintuja, ja kulkemista on rajoitettu.