maanantai 17. heinäkuuta 2017

Etelä-Karjalan tienvarsien kukkakedot

Jokaiselle puutarhurille tekee hyvää repäistä itsensä parhaimpaan kesäaikaan irti omasta pihasta, nuuhkia ja ihastella luonnon järjestämiä kukkaistutuksia. Minä tein sen tänä kesänä pyörän selästä: 170 kilometrin saarikierros Etelä-Saimaalla oli samalla luontoretki vailla vertaa.

Reittimme voi hahmottaa tienpientareiden kukkien myötä. Taipalsaaresta tulee mieleen ensimmäisenä mieleen paimenmatara ja huopaohdake. Mataran makea tuoksu köhitti paikoitellen tuoksuherkkää matkakumppania.

Huopaohdake houkuttelee perhosia näyttävillä mykeröillään. Sitä nimitetäänkin partapensseliheinäksi ja tervasudiksi.
Taipalsaareen kuuluva Kyläniemen saari on jatketta toiselle Salpausselälle. Sen erottaa Ruokolahdesta 1790-luvulla rakennettu Kutveleen kanava, jonka yli lossi kulkee. Kyläniemessä kasvaa alkujaan arokasveja kuten kangasvuokko ja harvinainen hietaneilikka

Hiekkaharjua myötäilevän tien pientareilla kukkii isoina mattoina kangasajuruoho.

Kangasajuruohoa näki todella runsaasti Kyläniementien varrella.
Päivänkakkarat kukkivat kaikkialla matkan varrella. Mieleen on jäänyt niittynäkymiä tuhansine kukintoineen, tienvarren heinä-päivänkakkaralämpäreitä sekä kellokukkien ja päivänkakkaran sinivalkoisia yhdistelmiä.

Hirsimökin pihaniitty oli kuin postikortista.

Ruokolahden Utulassa ja Äitsaaressa hieman kosteammilla ja varjoisemmilla paikoilla kukkivat maariankämmekät, kuivilla pientareilla kissankäpälät.

Kissankäpälä on kuivien kankaiden indikaattorilaji, kuivakkokasvi, joka viihtyy
kasvupaikoilla, missä veden haihtumista on usein säännösteltävä.
Imatran ja Joutsenon välillä pyörätie kulkee osan matkaa kuutostien reunassa. Paahteisella pientareella viihtyivät monet ketokasvit. Silmiinpistävimpiä kuitenkin olivat isot ruusunätkelmäpehkot. Sen kaverina kukki monessa paikassa ruusuruoho, joka esiintyy yleisimpänä Savon ja Karjalan eniten kasketuilla mailla.

Ruusunätkelmä on kauneimpia tienvarsien kukkijoita.

EDIT: Tärkein oli unohtua: makeaakin makeammat ahomansikat houkuttelivat pysähtelemään erityisesti Kyläniemessä ja Äitsaaressa. Mikään ei voi maistua enemmän kesälle!


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ihana itoh

Puutarhan kuningatar puhkesi kukkaan, kun puutarhuri oli muutaman päivän lomalla muualla. Itoh-pioni 'Bartzella' kukki ensimmäisen kerran viime kesänä, joten osasin jo odottaa lumoavaa kauneutta.


Itoh-pionit ovat puuvartisen ja ruohovartisen pionin risteymä. Japanilainen Toichi Itoh onnistui vuonna 1948 tekemään ensimmäisen risteymän. Puuvartisen peruja niiden kukkavarret ovat jäykkiä ja pysyvät pystyssä tukematta, vaikka kukat ovat isoja ja pörheitä.

 

Viime vuonna kukkia oli kaksi, tänä vuonna neljä. Toivottavasti määrä tuplaantuu, ja ensi kesänä keltainen pilvi valtaa kukkapenkin.

Kaunis on myös klassinen 'Festiva Maxima'. Sen kukkia on pakko nuuhkaista joka kerta ohi kulkiessa.



torstai 6. heinäkuuta 2017

Kenkäveron pionien parhaat

Jos liikut Mikkelin suunnalla, kannattaa pistäytyä nuuhkimassa Kenkäveron pioneja. Ne kukkivat valtavana kukkaryöppynä ja puutarhan yllä leijuu hienostunut tuoksu. Mykistävää.











keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Luonnonkukat puutarhassa: nurmitädyke

Ratamokasveihin kuuluva nurmitädyke (Veronica chamaedrys) loistaa sinisenä erityisen pitkään tänä vuonna. Jotain hyötyä siis viileästä kesästä.

Yksittäisen kukan elinikä on kuitenkin paljon lyhyempi: Luontoportin mukaan se loistaa vain yhden päivän, muuttuu sinipunaiseksi ja putoaa illalla.

Nurmitädykkeen sininen on niin upean kirkas, etten pane pahakseni vaikka tädyke levittäytyy kaikkialle pihaan.

Kellarin seinustalla se on hyvää pataa taponlehden kanssa.

Yrttilavassa se on lähes syrjäyttänyt mäkimeiramin, jota voi pitää saavutuksena.

Mansikkalavasta karkoitetut paakut lähtivät heti kukkimaan liiterin seinustalla. Ei ongelmaa siirrosta.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Tienvarren ja pihapiirin ruusut

Hämeenkyröstä löytyi kiinnostavan kuuloinen Avoimien puutarhojen kohde, Korpijaakkojen maa- ja ruusutila. Myöhemmin kävi ilmi, että olimme osuneet ruusutietouden kultasuoneen. Tilan isäntä Lauri Korpijaakko on Suomen Ruususeuran entinen puheenjohtaja ja tuntee tarkkaan ruusunsa.

Ruusuja kasvaa tienvarren lisäksi pihalla ja pellonreunalla. Kaikkiaan tilalla kasvaa noin 260 eri pensasruusua.

Kuvien ruusut ovat valitettavasti ilman nimiä, kun myöhästyimme opastetulta kierrokselta - eikä vastaanottokyky muutenkaan ollut parhaimillaan pari päivän reissaamisen jälkeen.




Tästä keltaisesta kaunottaresta sain isännältä pistokkaan. Toivottavasti saan sen juurtumaan.





maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kasvikeräilijän puutarhassa

Tänä vuonna Avoimet puutarhat osuivat samaan viikonloppuun kuin pikainen kierros Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan seuduilla. Niinpä etsiskelin puutarhakohteita siltä suunnalta.

Kangasalasta Roineen rantamilta löytyi kiinnostava kohde: Kasvikeräilijän puutarha, jonne on karttunut yli tuhat perennalajia ja monenlaisia puita.

Kristiina-emäntä kertoi siirtyneensä pikku hiljaa pensasruusuista akileijojen kasvatukseen. Niissä riittää variaatioita ja siemenkasvatus on melko helppoa. Siemenet hän kertoi tilaavansa enimmäkseen ulkomaisten puutarhaliikkeiden verkkokaupoista.

Lehtoängelmä ja akileijat ovat kaunis pari. 



Valkokukkainen tumma kurjenpolvi oli mukava uusi tuttavuus. Se sopii myös meidän puolivarjoisalle
pihallemme - kunhan muistan pitää sen aisoissa leikkaamalla kukkavarret kukinnan jälkeen.


Pihalla oli useita jalolupiiniryhmiä. Tämä viehätti niistä eniten.

Valo siilautui kauniisti kirjavalehtisen vaahteran lehvästön läpi.

Lehtoängelmä kuuluu hankintalistalleni. Se voisi kasvaa meidän lehtomaisella pihallamme luonnostaankin.

'Tove Jansson', otaksun.