Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkosipuli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valkosipuli. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. elokuuta 2012

Vältä näitä kasveja lehtokotiloalueella

Lehtokotilot suosivat selvästi tiettyjä kasveja. Mitä aromaattisempi, sen parempi. Tietoa kotiloista on kertynyt kolmentoista kesän ajalta pihapiiristä, jossa olosuhteet ovat otolliset: rehevää, kosteaa, varjoisaa ja samaa pihan ulkopuolella.

Kahden lumitalven jälkeen tullut kostea kesä on räjäyttänyt populaation määrän uuteen ennätykseen.

Kuva on toukokuulta 2010, jolloin lehtokotilot majailivat vuorenkilven lehdellä.


Nämä kasvit vetävät puoleensa lehtokotiloita

lipstikka
piparjuuri
lehtiselleri
ilmasipulin varret
valkosipulin varret

ritarinkannus
samettikukka
salkoruusu
rohtoraunioyrtti
lupiini
päivänlilja
kultasade
vuorenkilpi


Lehtokotilot näyttävät pitävän karkealehtisistä kasveista kuten salkoruusu ja ritarinkannus. Myös nokkonen näyttää kelpaavan niille, ja raparperinlehdet ovat hyvä paikka lymyillä.

Toiset pärjäävät paremmin

Mikään kasvi ei näytä täysin välttyvän niiltä, mutta esimerkiksi taponlehti pärjää hyvin. Lehtien alta kiusalaisiasilloin tällöin löytyy, mutta reikiä ei taponlehdissä juurikaan näy.


lauantai 13. elokuuta 2011

Vaivaton talvivalkosipuli

Tänä kesänä kaikki tuntuu valmistuvan hyvin aikaisin. Talvivalkosipulin varret tuleentuivat jo ja nostin suurimman osan kuivahtamaan.


Kymmenisen vuotta sitten tilasin istukassipulit muistaakseni Isoäidin kasveista. Vuosi vuodelta niitä on jäänyt aina muutama maahan sadonkorjuun yhteydessä. Keväällä kun nippu vihreitä versoja puskee esiin, jaan ne ja istutan sopivin välein.

Tietoakaan ei ole kasvatusohjeiden mukaisista vaoista ja runsaasta lannoituksesta. Kylmäkäsittely hoituu itsekseen talven aikana. Täytyy tietysti myöntää, että meillä maa on melko muhevaa ja muutaman kerran kehnoinkin penkki sai nokkosvettä.

Satoa kypsyy myös kukkapenkissä. Kuolanpionin siemenet pullistelevat ja putoavat kohta maahan. Taimien kasvattaminen siemenistä ei pitäisi olla vaikeaa, mutta kestää vuosia ennen kuin ne kukkivat.


sunnuntai 29. elokuuta 2010

Tummaa satoa


Tänään korjasin satoa viime vuonna kylvetyistä mustajuurista. Olisi kannattanut odottaa vielä lisää sateita: savensekainen maa oli nyt niin kovaa kuivan kesän jäljiltä, että juurakot napsahtelivat poikki.

Opin myös kantapään kautta, että mustajuuri tummuu todellakin helposti. Eipä se makua haitannut. Kuvan juuresnipusta syntyi punasipulin ja emmeltalraasteen kanssa makoisa keitto, joka ei suolan lisäksi muita mausteita kaivannut.

Violetit salkopavut odottavat vielä käsittelyä. Salkopavut kasvattivat aurinkoisena kesänä valtavan lehtimassan, joka nujersi viime viikon sateissa kasvutelineensä. Kolmemetriset betoniraudat taipuivat kuin pajunvitsat nuoskalumen painosta.


Tämän kesän tummiin uutuuksiin kuuluu myös koristebataatti. Sen lehdet antavat mukavasti kontrastia heleän vihreälle salvialle, mutta ovat jättäneet varjoonsa sitruunatimjamin.

Yritin löytää viitteitä siitä, olisivatko lehdet syötäviä. Suomenkielinen haku ei tuonut tulosta; täytyypä jatkaa latinalaisella nimellä englanniksi. Aasialaisen keittiön ystävänä haluaisin käyttää mahdollisimman monenlaisia lehtivihanneksia.

Helsingin Sanomissa joku päivä sitten oli juttu vietnamilaisesta perheestä, joka kasvattaa valtavat määrät kesäkurpitsaa ja käyttää mm. lehdet ruokana. Testasin tänään ja totta tosiaan, kesäkurpitsan lehdet ovat mainioita wokkivihanneksia. Ryöppäsin ne ensin muutaman minuutin ajan mikrossa, valutin ja wokkasin nopeasti rypsiöljyssä valkosipulisilpun ja soijakastikkeen kera. Lehdet säilyttivät mainiosti rakenteensa ja pienen karheutensa.





Kasvihuoneessa sato kypsyy riippuvissa koreissa. Nostin eilen valkosipulit, jotka nyt kuivahtavat ennen varsinaista säilytystä.

Katsoin parhaimmaksi nostaa myös kypsyvät kirsikkatomaatit hiirien ulottumattomiin. Pienet hampaat ovat nakertaneet muutaman tomaatin ja pari chiliä.