keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kuunliljat ja alaskankleitoniat viihtyvät vaahteran varjossa

Kuunliljat ja alaskankleitonia ovat löytäneet rauhallisen yhteiselon mallin vanhan vaahteran alla rinteessä. Siitä tuli juuri sellainen kuin muutama vuosi sitten suunnittelin.




Vielä on tekemistä siinä, että rinteessä rehottavan vuohenputken saa pysymään kurissa. Toisaalta se estää alaskankleitonian liiallisen leviämisen. Helpommissa olosuhteissa kuten alapihan kukkapenkissä se leviää vimmattua vauhtia ja saattaisi helposti karata metsän puolelle, ellei sitä tarkkaile.

Vuohenputkien kitkeminen vapauttaa tilaa kirjavalehtisille kuunliljoille, joita rinteeseen mahtuu paljon lisää.


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ukkolaukan ylistys

Alkukesän kukkijoista suosikikseni on tullut ukkolaukka 'Purple Sensation'. Ensimmäisen sysäyksen sen kasvattamiseen antoi muutaman vuoden takainen puutarhamatka Viroon. Türin kukkamarkkinoilta löytyi mummo, jolta ostin kaksi ukkolaukkaa. Ne ovat runsastuneet vuosien varrella, ja joka syksy olen istuttanut pussillisen tai pari 'Purple Sensationia'.


Etualalla kukkivat "alkuperäiset" yksilöt, ja taustalla niitä komppaa runsastuva rykelmä.
Tällaiset hujopit tuntuvat sopivan erityisen hyvin meidän pihaamme, jota ympäröi vanha metsä valtavine puineen. Kaikkien kasvien on kilvoiteltava valoa kohti, ja tukevavartiset ukkolaukat pärjäävät siinä kisassa mainiosti.

Tällaisena viileänä alkukesänä kukinta tuntuu kestävän todella pitkään.
Muodon lisäksi 'Purple Sensationissa' minua viehättää väri. Se luo hienon kontrastin alkukesän vihreyttä vasten.

Pacific Bulp Societyn mukaan ukkolaukka (Allium hollandicum) on kotoisin Iranista, ja lajike 'Purple Sensation' olisi peräisin vuodelta 1963.

 
Ukkolaukat ja ruoholaukat kukoistavat.
Kasvimaan reunassa kasvavat ukkolaukat saavat seuraa serkuistaan ruoholaukoista.
Ne ovat mainio pari. Vielä kun jonain vuonna muistaisin kerätä ajoissa  ruoholaukan kukkanuput ja marinoida ne salaatin lisukkeeksi kuten virolaisen Tammen yrttitilan emäntä Heli Viedehof tekee.

Violetit pallot hehkuvat erityisen kauniisti illan viistossa vastavalossa.



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Jospa muuttaisikin pihan kirsikkapuistoksi?

Vanhan pihamme puustoon kuuluu hapankirsikka. Puut ovat vanhaa perua - mistähän asti. Samoja kirsikkapuita on naapureidenkin pihoilla.

Meille kirsikkapuut ovat silmänilo kukkiessaan. Pihaa ympäröivien isojen muiden katveessa niiden on pakko kurotella kohti valoa, eikä marjoja ole helppo poimia. Ei niitä kyllä yleensä ehtisikään poimia, sillä rastaat kärkkyvät herkkujaan heti kun kirsikat punertavat. 

Vanhat kirsikkapuulajikkeet tekevät valtavasti juurivesoja. Kirsikkapuun alkuja nousee heti kun silmä välttää. Nyt iltahämärissä aloin ajatella, että jospa antaisikin kirsikkapuiden täyttää pihan.




torstai 1. kesäkuuta 2017

Viron villitulppaanista tulee pihan kaunotar

Kaksi vuotta sitten Saarenmaalla sykähdyttävimpiä näkyjä oli villien metsätulppaanien meri vanhan kirkon kupeessa. Niiden kullankeltainen hehku jätti lähtemättömän jäljen.


Löysimme silloin Kuressaaren kukkamarkkinoilta myyjärouvan, jolla oli muutama metsätulppaani. Kävimme myös hänen villiintyneellä pihallaan, ja saimme loppujen lopuksi hotelliin toimitettuna kassillisen tulppaaneja.


Viime keväänä ne eivät vielä kukkineet, mutta nyt ujoja nuppuja keikistelee parissakin kukkapenkissä. Vielä on matkaa tuohon kukkamereen, mutta alku on pienikin alku.