tiistai 30. kesäkuuta 2009

Pihaltani portin löysin

.. melkein huomaamattoman.

Sunnuntaina toteutui kolmikantayhteistyönä idea portista, jonka läpi kuljetaan kasvimaalle. Idea minun, design tyttären ja toteutus miehen.

Ryytimaa oli jo aiemmin tänä kesänä saanut ruutukaavan.

Nyt ei puutu kuin virkistävä kesäsade vauhdittamaan kasvua.

Portti sai ympäristöön sulautuvan pintakäsittelyn vernissaöljyllä, jossa on ruskeaa pigmenttiä. Niin portti kuin kaikki muukin rakennusmateriaali kasvimaalla on kierrätettyä. Portin tolpat ovat entisestä pyykkitelineestä, poikkipuut meren mukanaan tuomaa puutavaraa.















Satunnaiselta tuntuvaan paikkaan tökätty saksankirveli olikin tarkoitettu juuri tähän.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Kolmas komeilee

Siperiankurjenmiekkojen sarja täydentyi tällä viikolla tummimmilla yksilöillä.

Liekö sattumaa näiden kolmen erisävyisten kukkien avautuminen värin syvyyden mukaisessa järjestyksessä? Nämä kasvavat aivan lähellä juhannuksena avautuneita vaaleita sisariaan.

Värisävyjen vaihtelu on kiehtovaa: tein tällä viikolla pyöräretken itäiseltä Uudeltamaalta Päijät-Hämeen puolelle ja tutkiskelin polkiessani tienvarsien kasvustoja.

Metsäkurjenpolvien väri vaihteli paikoitellen miltei valkeasta lukemattomien pinkin sävyjen kautta miltei aniliiniin. Niillä paikoin näkyi vähän tavallisimman värisiä sinipunaisia.

Luontoportti-palvelu tietää kertoa, että metsäkurjenpolven väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin millään muulla metsäkasvillamme.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Väri syvenee

Nyt vuorossa ovat keskisiniset siperiankurjenmiekat. Ne seisovat ryhdikkäästi kuin paraatisotilaat keltapäivänliljojen takana.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Kuin vaalea kesäyö

Kuin vaalea kesäyö on kolmesta erisävyisestä siperinakurjenmiekoistani vaalein. Tänä vuonna se ehti ensimmäisenä kukkaan. Valkeaksi sitä ei voi kutsua, mutta ei se vaaleansininenkään ole. Sinertävän kirjava ehkä.

Illan ukkoskuuron jälkeen auringossa helmeilevine vesipisaroineen se oli vastustamattoman kaunis.

Myös keskisiniset ovat avautuneet, tummimmat vielä paisuttelevat nuppujaan.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Juhannuksen herkkä kaunotar

Geranium clarkei "Kashmir white", clarkin kurjenpolvi sanoi taimikauppias, mutta taidetaan tuntea myös Kashmirin kurjenpolvena. Vaalea kaunotar on tänä kesänä kauneimmillaan - taitaa olla kahdeksas tai yhdeksäs kesä. Viime kasvukauden runsaat sateet ovat varmasti hyvän kasvun taustalla.

Huomasin tänään, että kärhöjen lisäksi taidan pikku hiljaa suuntautua kurjenpolviin. Clarkin kurjenpolvi oli ensimmäinen hankinta, pihassa oli jo sitä ennen verikurjenpolvia. Tuoksukurjenpolvet löysivät tiensä puutarhaan viime kesänä, ja niitä seurasivat tumma kurjenpolvet. Naapurin pihalta jo himoitsen ballerinaa, harmaankurjenpolvea.

Flickristä löytyi clarkin kurjenpolvesta hyviä kuvia. Sigrid Frensenin Flickr-kuvissa on muitakin hienoja kurjenpolvia. Hänen kasvipiirroksiin keskittyvä bloginsa häikäisee herkillä kuvillaan.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Alaskankleitonia sananjalkametsässä

Elimäen tarkoitus valkenee viimeistään Mustilan arboretumissa: se on rhododendronien Suomen-koti. Siellä metsä on riittävän jykevää ja rhodoja niin paljon että ne tuntevat olonsa kotoisaksi. Vaikka Himalajan rinteiden rhodometsien korkeuksiin ne eivät yllä, suurimmat pensaistot ovat valtavia. Ja niin rhodot kuin puistoatsaleat hehkuvat hempeinä, räikeinä, kirkkaina harmaanakin päivänä.

Alppiruusujakin suurempi elämys minulle oli alaskankleitoniamatto sananjalkojen juurella. Puutarhalehdistä olen ymmärtänyt, että jokaisessa puolivarjoisassa pihassa sitä kasvaa eikä metsäpuutarhaa voi kuvitella ilman sitä. Nyt sen kauneus iski tajuntaan kertaheitolla. Mistähän saisi siemeniä?

Sääli että tänään oli niin ja koleaa ja tuulista; puuskat tuntuivat metsän keskelläkin.






tiistai 16. kesäkuuta 2009

Kärhöjä ja kirjallisuutta

Kuuntelukirja korvissa saa muutenkin mieluisat puutarhahommat luistamaan. Erityisen liukkaasti ne sujuvat, kun kuuntelen ruotsinkielisiä dekkareita. Tänään ryytimaan ruudutus siistiytyi Arne Dahlin Upp till toppen av berget -kirjan siivittämänä.

Vaikuttavien kuunteluelämys ovat kuitenkin olleet Khaled Hossainin Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika.

Puutarhakaupan loppuunmyynnistä mukaan tarttui ensi kesän kukan- ja hyötykasvien siementen lisäksi uusi kärhö: atragene-ryhmään kuuluva kruunukärhö Jan Lindmark. Sen pitäisi kukkia tosi runsaasti ja olla vaivaton hoidettava.

Kärhöjen kukintaa odotellessa ihailla voi vuorikaunokkeja, jotka ovat nyt parhaimmillaan. Niiden kanssa kilpaa hehkuu rento akankaali.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Oppimista vai mukavuudenhalua?

Nurmikkoa leikatessani mietin, miten ihmisen mieli muuttuu puutarhanhoidossakin. Kymmenen vuotta sitten ensimmäisenä puutarhakesänämme olimme aivan varmoja, ettei tällä pihalla ruohonleikkureita nähtäisi. Nurmi niitettäisiin muutaman kerran kesässä ja piha saisi olla mahdollisimman luonnontilassa.

Muutama kesä meni niittohommissa. Sitten pihalle hiipi kelaleikkuri. Sillä jyystin nurmikkoa, ja muutaman kerran säntillinen naapurimme kävi ajelemassa pihan tasaiseksi leikkurillaan.

Enää en luopuisi viime kesänä käytettynä hankitusta ”leijuvasta” leikkurista. Piha kukoistaa ja nurmea leikatessa muutama lehtokotilokin hoituu viimeiselle matkalleen.

Luonnonmukainen piha jokisuistossa tarkoittaisi miljoonaa lehtokotiloa lisää eikä viidakossa huvita asua.

Huomisen jälkeen alkaa pitkä kesäloma ja voin keskittyä puutarhurin hommaan – ja viettää samalla tämän blogin yksivuotispäivää.

Kukat ovat suurin piirtein viimekesäisessä aikataulussa. Akileijat availevat kukkiaan, ensimmäiset juhannusruusut ovat jo tiputtaneet terälehtiään, vuorikaunokit hehkuvat syvän sinisinä odottamassa vastaväriään kevätpäivänliljoissa.

Kesäkuun suosikkejani on tulikellukka, Geum coccineum. Toinen kestosuosikki viihtyy vuosi vuodelta paremmin pihallamme ja peittää kokonaisen kukkapenkin. Karhunlaukka, Allium ursinum, maistuu makoisalle ja miellyttää silmää. Nyt kukkapenkki hohtaa valkoista valoa, kun sadat laukat ovat kukassa.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kaunottaria ja hirviöitä

Kaunottareni on papukaijatulppaani Rococo, jonka suhteen en tosin vieläkään osaa päättää onko se ihana vai liian räikeä. Ihana punainen hehku kuitenkin puolivarjoisassa kukkapenkissä.
















Odottelen jännityksellä, millaisena toinen papukaijani, Blue Parrot, avaa nuppunsa. Ne ovat vielä vihertävän kirjavat. Porvoon kärhöpuistossa viime kesänä oli samoja tulppaaneja fantastisen violetin hohtavina.

Meidän varjoisalla pihallamme myöhäiset tulppaanit kukkivat pitkään kesäkuulle. Muutenkin kaikki ovat viikkoa, paria myöhemmässä kuin naapurien aurinkoisemmilla pihoilla.

Onneksi käden ulottuvilla on monta ihanaa pihaa, joita voi käydä kadehtimassa.

Ikiomat hirviömme lehtokotilot kukoistavat kyllä parhaiten meidän pihallamme. Joka puolella vaanivat vuohenputkipöheiköt suorastaan kuhisevat niitä. Eilen illalla kitkinkin monta kottikärryllistä vuohenputkia.

Tämän illan lihavin yksilö löytyi nukkahelmijäkkärästä kiipeilemästä.

Kaunottarien ja hirviöiden lisäksi pihalla on poksahtamassa monta nuppua ihan lähipäivinä. Idänunikot kuuluvat kasveihin, joita ei mikään pitele kurissa. Nyt peukut pystyyn, ettei kovia sateita tule niiden kukinta-aikaan.