sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Jouluruusu kukkii nimensä mukaan

Luonnonvaraisena Alppien itäosissa ja Balkanilla kasvava vaaleajouluruusu (Helleborus niger)  toimii tänä talvena nimensä mukaisesti. Nuput paisuvat päivä päivältä - toivottavasti kukinta osuu oikeasti joulun pyhiin.


Jouluruusu kukkii normaalistikin keskellä talvea - roudattomilla alueilla. Etelärannikolla ei roudasta nyt ole tietoakaan. Poikkeuksellisen lämmin alkutalvi on villiinnyttänyt monet kasvit. Jalokärhöt tekevät jo uusia lehtisilmuja, päivänliljojen versot hehkuvat hennon vihreinä märän mullan keskellä. 

lauantai 3. joulukuuta 2011

Aurinkoinen lauantai vanhassa Porvoossa

Vanha Porvoo on juuri sopivan kokoinen ostospaikka laiskalle jouluostelijalle. Tunnissa ehti kurkistaa kaikkiin kiinnostaviin kauppoihin ja käväistä vähän kauempanakin. Hauska leikkiä turistia kotinurkilla.


Kukkakauppa Henriettan kukat: aitoja mistelinoksia


Kukkakauppa Henriettan kukat


Jouluruusut ovat hyvä vaihtoehto kanerville rapun somistajana.


Vanhan kaupungin jouluvalot saivat uuden ilmeen: risusydämet ja led-valot.


Vastapäisen talon heijastus kilpaili Riimikon joulumobilen kanssa.


Café Helmi


Timbaalin sisäpihan seimi.


Hommanäsin kartanon glögikioski on osa joulun odotusta.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Vielä kerran 'Ville de Lyon'


Alan pikku hiljaa miettiä 'Ville de Lyon' -piha-aitaa. Kestävämpää kukkijaa saa hakea. Väri sopii erityisen hyvin Suomen syksyn sammuviin sävyihin. Kuva on otettu 23. marraskuuta. 

lauantai 19. marraskuuta 2011

Sammalpuro ja kuurasilta

Talvi hiipii saareen siltojen kautta. Syksyn kylminä aamuina kaarisiltojen kannet ovat kauniissa kuurassa ja järviruo'on huiskilot kimmeltävät.


Saaren sisäosissa maa on vielä lämmin. Meidän metsätiellemme on syntynyt sammalpuro. Sen kauneutta on vaikea vangita kuvaan. Sammal hehkuu upean vihreänä ja on mukava jalan alla.

Sammal on peittänyt myös kasvihuoneen pation reunuskivet. 


lauantai 5. marraskuuta 2011

Loistokärhö 'Ville de Lyon' hehkuu vielä marraskuussa

Maiseman sävyt sammuvat päivä päivältä, mutta kärhösuosikkini 'Ville de Lyon' jaksaa vielä avata uusia kukkia. Ne kurottelevat matalalla metsän takana viipyilevää aurinkoa kohti. Jos säät jatkuvat tällaisina seuraavat viikot, uskaltaisiko toivoa kukkia vielä joulukuussakin? Elokuussa kukinta oli runsaimmillaan.


'Ville de Lyon' tuli meille sukujuhlien somistukseksi neljä vuotta sitten ja sai kasvaa ensimmäisen kesänsä ruukussa. Sitten kaivoin sen kasvimaan viereen savi- ja soramaan rajoille. Tasainen lannoitus kastelun yhteydessä parina viime vuonna on tehnyt sille hyvää. 


Samaa värimaailmaa kasvimaan toisella laidalla edustaa harmaa käenkukka, joka juhlisti pyhäinpäivää avaamalla vielä yhden kukan.


Myös herkän pinkki myskimalva jatkaa kukintaansa kymmenen asteen lämmössä. 


http://puutarhailmioita.blogspot.com/2011/08/flower-power.html

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Poutapilven alla

Entinen rotiskoliiteri on viimeisen vuoden aikana kokenut muodonmuutoksen. Ei nyt ihan Strömsön malliin, mutta siihen suuntaan. Ensin pulpettikatto sai kierrätyksessä uuden katteen talon kattoremontin yhteydessä. Sitten mies suoristi nurkat, teki kunnollisen lattian ja asensi kierrätyskeskuksesta ostetun vanhan ikkunan.

Kesällä talkoisiin osallistui tytärkin maalaamalla seiniä. Minun osuudekseni jäi pelargonioiden istutus ikkunan alle. Talviaikaan siirtymisen kunniaksi ikkunanlaidalle istahti poutapilvi.



Elokuun puolivälissä pelargoniat vielä nautiskelivat ilta-auringosta.



Poutapilvi on sukua autokatosta jo useamman vuoden kaunistaneelle lyijylasityölle. Sateenkaaren alla istuttiin ennen Helsingin-olohuoneessamme. Täällä ruovikon reunassa se löysi paikkansa vasta kun muutama vuosi sitten autokatos kohosi terttuseljan katveeseen.






torstai 27. lokakuuta 2011

Aasialaiset lehtivihannekset tuottavat satoa lokakuussakin

Pidentyneet kasvukaudet taitavat olla totta. Kuvasin kasvimaata lokakuun puolivälissä. Näkymät ovat tuosta vain parantuneet, ja erityisesti aasialaiset lehtivihannekset viihtyvät. Päivän pituus on niillä nyt paikallaan ja kosteutta sopivasti.


Kylvin siemenet vasta reilusti heinäkuun puolella. Ensimmäiset lehdet olivat heti täynnä kirppojen pitsiä, mutta siirto puhtaaseen multaan ja pieni hoivailu auttoi taimia kasvamaan.  

Weibulls'in sekoitus sisältää sareptansinappia ('Red Giant' Brassica juncea), tatsoita (Brassica rapa) ja komatsunaa (Brassica rapa). Pussi oli unohtunut siemenlaatikon perukoille, sillä viimeinen käyttöpäivä oli vuonna 2005. Hyvin itivät siitä huolimatta. Kurkistelin ensi kasvukautta ajatellen Exotic gardenin nettikauppaan - siellä oli vaikka millä mitalla houkuttelevia lajikkeita.

Mitähän tästä päättelisi: onko puutarhuri harvinaisen myöhässä vai aikaisessa?


Laventelikin löysi kasvuvoimansa vasta syksyn sateiden myötä. Hassua, kuvittelin sen vaativan lämmintä ja paahteista.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Käärmeenparta ja muita euron hankintoja

Norjalaislähtöinen puutarhamyymäläketju tyhjensi taimipihaansa talvikelejä varten. Kerrankin hoksasin mennä penkomaan euron perennapöytää. Sieltä tarttui mukaan 20 perennaa, joista yksi on käärmeenparta (Ophiopogon planiscapus 'Niger').


Virolaisen Seemnemaailm-puutarhasivuston mukaan sen lehdet ovat hyvin koristeellisen tummat, melkein mustat. Kukat kermanvalkoisia tai lilahtavia, hedelmät mustia. Pakkasta käärmeparran luvataan kestävän -28 C. Mielenkiintoista nähdä, miten se viihtyy kasvimaan liepeillä kivikon reunassa. Vesi ei ainakaan siinä pääse seisomaan.Viherpeukaloiden mukaan se selviytyy suojattuna Etelä-Suomessa.

Käärmeenparran heimo on Ruscaceae eli ruskuskasvit. Heimoon kuuluu 26 sukua ja 475 lajia pohjoisella pallonpuoliskolla ja Afrikassa. Ruskuskasveihin kuuluvat mm. traakkipuut, anopinkielet, oravanmarja ja kielot.


Mukaan tarttui muutama kasvi, jonka talvenkestävyydestä ei ole tietoakaan, mutta myös varmoja valintoja kuten kallionauhus (Ligularia dentata) ja kirjavalehtinen rotkolemmikki. 

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kasvulava ja katetut käytävät = siisti kasvimaa

Kasvulavat ja pihalaatoilla katetut käytävät ilahduttavat erityisesti syksyllä. Taivaalta valuvista sateista huolimatta kasvimaa on siisti, ja puiset laatat kuivuvat nopeasti.

Kasvimaalle olisi voinut näin kauniina päivänä nostaa aurinkotuolin - jos työ ei pakottaisi pysymään toimistossa.


 Krassien takana kasvaa lehtiselleri. Se on uusi tuttavuus, josta taitaa tulla uusi suosikki. Kestävä ja maistuva lehtivihannes.
 Salaatti jaksaa kasvaa vielä syyskuun lopulla.
 Vanhan takan uunipelti sai uuden tehtävän kurkkujen kiipeilytelineenä.
 Kiinansipuli kukkii vielä pitkään. Sen lehdet maistuvat mukavan valkosipulisille.
Mangoldi sopii porkkanan ja tofun kaveriksi wokkiin.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Syksyn värejä Porvoossa

Syksyn tullen sienestys vie puutarhurin vapaa-ajan eikä pihan hoitoon tahdo riittää tunteja. Ei hätää, ainakaan Porvoossa. Kaupungin puistot ja paraatipaikkojen kukkaistutukset tarjoavat jatkuvaa silmäniloa. Nämä kuvat on otettu pyörällä tehdyn työmatkan varrelta.

Kaljaasi Maritan ja kadun välissä näkyy yksi jokirannan perennapenkeistä. Sen kasvien vahvistumista vuosi vuodelta on hauska seurata.
Aukust Eklöfin puiston kukkaistutukset ovat hienoja myös syksyllä. Sata kappaletta mitä tahansa lajia tekee näyttää vähän erilaiselle kuin kotipuutarhurin viritykset.
Upeiden kukkapenkkien lisäksi Aukust Eklöfin puistossa ilahduttavat vesiaihe sekä Kirsi Kaulasen ja Ylva Holländerin Valtiopäivätriptyykki. Sen kolme seinämää kuvaavat Suomea, Ruotsia ja Venäjää.
Nyt kun suurin kukkaloisto on jo laimentunut, punaiset lupiinit ovat edukseen. 
Mannerheiminkadun siltaa korjataan koko syksy.
Paikallisen osuuskaupan rantakuppila ei ole sen häävimpi visuaalisesti joelta kuin kadultakaan päin. Rannan käytöstä käydään kiivasta keskustelua - kaupunkilaisten toive on saada lisää vapaata, ei-kaupallista tilaa.  

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kepeä keijunmekko

Vuosi vuodelta viehätyn enemmän ja enemmän keijunmekosta (Rhodochiton atrosanguineus). Se jaksaa kukkia ja tehdä uusia versoja pakkasiin asti. Tänä vuonna pystyversot keksivät uuden kasvutavan kuistin räystään alla. Kärhet tarttuvat hyvin karheaan lautaan. 

Keijunmekkoni on talvehtinut jo kaksi talvea kellarissa ilman sen kummempaa hoivaa. Syksyllä leikkasin sen melko matalaksi ja kastelin kevyesti muutaman viikon välein. Kellari on melko hämärä, sillä matalat ikkunat ovat pohjoisen suunnalla. 


Wikipediassa on viehättävä piirroskuva keijunmekosta. 

lauantai 10. syyskuuta 2011

Syyskuu on hyvä aika istuttaa

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni taimistolla Sipoon Söderkullassa. Iltaan vaipuvan auringon valossa oli hieno tarkastella puiden taimia ja miettiä, mitä istuttaisi jos luonto ei olisi jo hoitanut sitä hommaa meidän pihassa.


Massbybackan astiataimet on kasvatettu kotimaisista siemenistä, ja valikoimissa on lehti- ja havupuiden lisäksi pensaita.

Lännenhemlokki. Kuva: Min Fei Kultanen

En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että lehtipuiden ja -pensaiden hankintaa kannattaisi miettiä tähän aikaan vuodesta, kun näkee millaisia syyssävyjä niihin tulee. Koreanonnenpensas esimerkiksi oli houkuttelevan tummanhohtoinen.


Koreanonnenpensas, kuva: Min Fei Kultanen
Sain samalla työnäytöksen, kun Gunilla kokosi myytävää seuraavan päivän markkinoille. Massbybacka myy isoja eriä, mutta taimia voi hankkia myös tilamyynnistä.


Massbybackan taimisto - Massbybacka plantskola


maanantai 5. syyskuuta 2011

Keltaisen hehkua, hopean hohtoa

Syyspäivänhatut tuovat uskomattoman määrän valoa varjoisaan pihaan. Parimetriset hujopit kasvavat talon päätypenkissä ja kukkivat vielä onneksi pitkään.


Niiden alla hohtaa kylmää valoa kesän onnistuneimpiin kasvihankintoihin kuuluva kirjavalehtinen rotkolemmikki.


Sen lehdissä on hopeinen vivahde - ja mikä parasta: lehtokotilot näyttävät välttelevän sitä. Tuo kostea ja varjoisa penkki on muuten niiden suosiossa. Rotkolemmikkiin ei kuitenkaan ole tarkertunut kotiloita, vaikka kasvin lehdet ovat mukavan karheat kulkea kuten tuon syyspäivänhatunkin.


torstai 1. syyskuuta 2011

Alkusyksyn ruokaympyrä

Tähän aikaan vuodesta pitäisi saada vain nuuhkia puutarhan tuoksuja, kerätä satoa ja makustella uusia herkkuja. Oman lohkonsa ajankäytöstä vaativat metsässä odottavat tatit, kanttarellit ja muut herkut.


Minun ruokaympyräni keskellä on kesäkurpitsan lehdestä tehty pesto. Siitä taitaa tulla uusi suosikki. Yksikin kesäkurpitsan kasvusto tuottaa hillittömän määrän lehtimassaa. Minun kurpitsani ainakin on kestänyt hyvin muutaman lehden napsaisemisen säännöllisin väliajoin.





tiistai 23. elokuuta 2011

Sudenkorentojen saari

Viimeisen viikon ajan saaren ovat vallanneet sudenkorennot. Aurinkoisina päivinä niitä pöristelee sadoittain ellei tuhansittain peltojen ja teiden yllä.

Sunnuntaina yksi kasvimaan lavoista sattui miellyttämään niitä suuresti. Parhaimmillaan lehtikuusilaudalla istui yhdeksän korentoa jonossa.





Korentoja kytätessä innostuin kuvaamaan yläpihan näkymiä muutenkin. Teleobjektiivin kautta tutut näkymät muuttuivat uusiksi.