Syksyn hennot värit

Loppukesän ja alkusyksyn kukkijoilta odotetaan usein ruskan sävyjä, voimakkaita keltaisia, ruosteenruskeita ja tummana hohtavaa punaista. Minun silmääni miellyttävät tänä syksynä vaaleanpunaiset ja muut hennot sävyt.

Herkkä vaaleanpunainen väri houkutteli minut ostamaan monen vuoden jälkeen pallokrysanteemeja oven pieleen. Pienet kukat ja uusi väri tekivät kyllästymiseen asti nähdystä kasvista kuin uuden.

Krysanteemit saivat kuvausrekvisiitaksi pinkin skootterin.
Oikeasti niiden paikka on ovenpielessä. 

Isossa piharuukussa kasvava syyshortensia sai tänä vuonna seuraa vieressään kasvavasta loistokärhöstä. Kärhön pari kukkaa kurkistelee syyshortensian kukintojen seassa kuin kääpiöiden juhliin eksyneet jättiläiset.

Hienohelma paljastui kestäväksi kukkijaksi

Kukkapenkkien kasvit ovat jo vetäytyneet lepotilaan, lehdet lakastuneet ja herkimmät paleltuneet. Nelly Moser -kärhö jaksaa sen sijaan sinnitellä. Odottelen jännityksellä, avaisiko se vielä yhden nupun. Viimeisiä kukkiaan esittelevät myös Black Prince ja Romantika.

Keväällä tehdyt kasvilavat pelastavat puutarhurin kasvot. Kasvimaa näyttää huomattavasti enemmän huolitellulta kuin tavallisesti.

Syksyn sinnittelijöiden kuuluvat myös salaatit.Ne ovat niin upean näköisiä, ettei keriä raaski korjata.

Keijunmekko kestää pikkupakkaset. Se tiedetään, mutta jaksaakohan tämä yksilö odotella kevättä pohjoisikkunasta valonsa saavassa kellarissa?

Romantika kohtaa mustan prinssin

Toukokuussa Türin kukkamarkkinoilta ostetuista neljästä kärhöstä kaksi kotiutui hyvin ja kukkii. Hengissä ovat kaksi muutakin, mutta istutuspaikat eivät osunut kerralla kohdalleen. Toivottavasti ne nyt jaksavat tehdä hyvät juuret ja paljastavat ensi vuonna kukkansa.

Integrifolia-ryhmään kuuluva Juuli avasi pari päivää sitten ensimmäisen nuppunsa. Heleän kaunis sininen ilahduttaa. Se on saanut kasvaa ensimmäisen kesänsä isossa ruukussa, mutta siirrän sen ennen talven tuloa maahan.

Jackmanii-kärhö Romantika on juuri niin syvän violetti kuin muistin sen ensi tapaamiselta Porvoon kärhöpuistossa. Tuskin maltan odottaa tulevia kesiä, kun se kohtaa toisella puolella autokatosta kasvavan Black Prince -kärhön, tumma sekin.

Minun silmissäni tummakukkaiset kärhöt ovat luonnollisempia ja istuvat luontevammin metsäpihaan kuin kirkkaamman väriset lajit.

Nautin kyllä edelleen Nelly Moserin epätodellisen näköisistä kukista. Niitä näyttää työntyvän esiin vieläkin.

Pitkä, lämmin kesä innosti keväällä kylvetyt salkoruusut yrittämään kukkimista jo saman kesän aikana. Saa nähdä, jaksaako tämä yksilö avata nuppunsa ennen kylmiä. Nythän on luvassa syyskuun alkua lempieämpiä lämpötiloja.

Kärhökaunotar vailla nimeä

Nuput avautuivat ja paljastivat kaunottaren - vai kutsuisiko tätä pyntätyksi prinsessaksi. Vähän liikaa kaikkea mutta kuitenkin aika soma, varsinkin kun vasta kaksi nuppua on avautunut kunnolla.















Olin jo melko varma, että kyseessä on Klematis-tietokannasta löytynyt virolaisten Uno ja Aili Kivistikin jalostamaa 'Koduehe'. Sitten satuin kurkistamaan Muotoilijan puutarhaa, jossa koreili jalokärhö 'Nelly Moser'.

Huolellinen puutarhuri olisi tietysti ottanut talteen vanhalla kasvupaikalla olleet lajitietolaput. Huoleton puutarhuri kuitenkin ei tuolloin ymmärtänyt kärhöjen arvoa.