Kuunliljat ja alaskankleitoniat viihtyvät vaahteran varjossa

Kuunliljat ja alaskankleitonia ovat löytäneet rauhallisen yhteiselon mallin vanhan vaahteran alla rinteessä. Siitä tuli juuri sellainen kuin muutama vuosi sitten suunnittelin.

Vielä on tekemistä siinä, että rinteessä rehottavan vuohenputken saa pysymään kurissa. Toisaalta se estää alaskankleitonian liiallisen leviämisen. Helpommissa olosuhteissa kuten alapihan kukkapenkissä se leviää vimmattua vauhtia ja saattaisi helposti karata metsän puolelle, ellei sitä tarkkaile.

Vuohenputkien kitkeminen vapauttaa tilaa kirjavalehtisille kuunliljoille, joita rinteeseen mahtuu paljon lisää.

Pieni niittyni

Pari vuotta sitten aloitin kaivon vieressä olevan pienen nurmikkokaistaleen muuttamisen niittymäiseksi kasvustoksi. Nyt sitä voi jo esitellä.

Ukkomansikka on ärhäkkä leviämään.

Huomaan, että kasvivalikoimassa on otettu huomioon sukupuolinäkökulmakin: on ukkomansikkaa ja akankaalia. Niille seuraa tekevät puna-ailakit, kurjenmiekat, kurjenpolvet, pikkutalvio, kuunliljat ja saniaiset. Joukossa sinnittelee pari paratiisililjaakin.

Tiiviis kasvusto ja nollatoleranssi ovat saaneet vuohenputken kuriin. Sama operaatio on tiedossa kuvan ylänurkassa olevan istutusalueen yläpuolella. Siellä on jo valmiiksi paljon akankaalia, mutta alue tursuaa vuohenputkea ja kirsikkapuiden vesoja.

Akankaali on häikäisevän värinen.

Uudelle niitylle taitaa päästä myös uusi suosikkini tuikki (Amsonia ciliata). Sen hennon siniset kukat tuikkivat metsäpuutarhaan sopivasti. Tuikki on vajaassa kahdessa vuodessa runsastunut mukavasti.

Tänä kesänä se kukkii upeasti ja näyttää täyttävän lupauksen pitkästä kukinnasta. Kostea ja viileä kesä ovat varmasti edesauttaneet kukintaa. Mikä parasta, lehtokotilot eivät näytä välittävän tuikista.

Viivi Lepikin puutarhassa kukkivat kolmilehdet

Parinkymmenen kilometrin päässä Pärnusta löytyy puutarhaintoilijan keidas. Viivi Lepikin perheen kokoelmapuutarhassa kasvaa 3 000 kasvia.

Kuunliljat, kalliokielot ja kolmilehdet kukoistavat ikivanhojen, valtavien tammien alla. Auringon puolella kukkapenkit kehystävät pihaa.

Kuunliljat näyttivät upeille massaistutuksina. 

Majesteetillisen tammen latvuksen läpimitta on 30 metriä
ja sen iäksi arvioidaan 200 - 300 vuotta. 

Kolmilehti Trillium erectum kukki vierailumme aikaan.

Viivi Lepikillä oli hyvä valikoima taimia. 

Jälkiä neuvostoajasta.

Kalliokielot kukkivat komeasti toukokuun lopussa.

Viivi Lepikin piha on avoin vierailijoille. Kannattaa kuitenkin ilmoittaa tulosta etukäteen puhelimitse +372 53406785 tai sähköpostitse viivilepik@hot.ee tai lepikv@gmail.com. Pääsymaksu on 4 euroa.

Tallinnasta matkaa Halingan kylään on reilut 100 kilometriä.

Onnistuneita yhdistelmiä

Puutarhurin onnen hetkiä ovat tuokiot, kun tajuaa joko tarkoituksella tai vahingossa luoneensa onnistuneen kokonaisuuden. Hyvät väriyhdistelmät, onnistuneet valinnat kasvinaapureiksi tai muotojen vaihtelu ilahduttavat.

Tässä meidän pihamme onnistumisia.

Kaivon ja uuden kukkaistuksen väliin on syntynyt pieni niitty. Sen kukkijoita ovat kesäkuussa akankaali, puna-ailakki kahtena eri värimuunnoksena, ukkomansikka ja aitovirna. Muutama viikko myöhemmin harakankellot ja kurjenpolvet avautuvat.

Vaahteran alle on syntynyt alaskankleitonia-kuunliljarinne. Alaskankleitonia on levinnyt muutamasta yksilöstä tuuheaksi kasvustoksi. Se on ahkera kukkija alkukesästä syyspuolelle asti.

Tummalehtinen keijunkukka sopii minusta hienosti kielojen kaveriksi. Viiruhelpi tuo naapurustoon vähän valoa.

Kaksi omatoimista kukkijaa on kohdannut alapihan kukkapenkissä. Lehtoakileija ja puna-ailakki ovat hyvä yhdistelmä, oli kyseessä mikä väri tahansa.

Toisto lisää tehoa - puutarhassakin

Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha tarjoaa loputtomasti upeita näkymiä ja vihjeitä kotipuutarhurille. Mielessäni muhii jo ajatus yläpihan pengerryksen kuunliljojen siirtämisestä alapihan rinteeseen. Valtavan vaahteran alle voisi luoda kokonaisen kuunliljarinteen - ja tietysti kattaa maan siististi oksahakkeella tai muulla katteella.

Sitä ennen pitää tosin eliminoida vastaava määrä vuohenputkia.

Vihreää ja valkoista

Alkukesän värejä meidän rehevässä pihassamme ovat vihreä ja valkoinen. Valkoisessa yhdistyvät kaikki värit. Siihen liittyy monissa kulttuureissa rauhan ja puhtauden merkityksiä - tosin se on myös surun ja kuoleman väri esimerkiksi Itä-Aasian maissa.

Valkoisen hohde on hienoa ilta-auringon matalalta tulevassa valossa. Kiven päällä kasvava valtava pihlajamme on kuin kesäinen morsian. Kohta se heittää huntunsa ja muuttuu loppukesää kohti kypsäksi rouvaksi. 

Kuunlilja vihreä ja valkoiset kohtaavat kauniisti.

Valkea kuulas oli kauneimmassa kukassa viime viikolla ja viime päivien kovat tuulet riepottelivat loputkin terälehdet pitkin pihaa.

 Metsän sylissä olevalla pihallamme on paljon luonnonkasveja. Kalliokielo kelpaisi myös kukkapenkkiin samoin sen naapurina kukkiva tähtimö.