Syksyn salskeat soturit ja hennot hienohelmat

Naapurilta saamani punalatvat kasvattivat vartta koko kesän. Loppukesästä kukinnot alkoivat pikkuhiljaa avautua. Siellä ne edelleen hehkuvat ja vartioivat kasvimaata, joka alkaa muuten olla jo puolittain unohduksen tilassa.

Samassa ruukussa kasvava Juuli-kärhökin päätti vielä avata ainakin yhden nupun. Valo ei taida enää riittää loppujen nuppujen avautumiseen.

Kesäpäivänhattua ei pidättele mikään. Sen kuva pitäisi oikeastaan tulostuttaa seinän kokoisena tuomaan valoa loppusyksyn pimeisiin päiviin.

Syyshortensia punastelee herkästi. Se pärjäsi hyvin kovan talven ja kuuman kesän isossa ruukussaan.

Tuskin maltan odottaa

Kasvimaani eteläkulma on kiihkeän odotuksen kohde. Portin pielessä paisuttaa nuppujaan Ville de Lyon -jalokärhö.

Sen alla aloittelevat kukintaansa kaksi tummaa tulokasta: koreatörmäkukka (scabiosa atro purpurea 'Ace of Spades') ja kesäpäivänhattu (rudbeckia).

Törmäkukan syvä, tummanpuhuva väri on huumaavaan upea ainakin vielä nuppuvaiheessa. Tummuutta korostaa samettimainen pinta, joka toistuu huonosti auringonlaskun aikaan otetussa kuvassa. Kunhan nuput avautuvat kuvia on luvassa lisää.

Tummiin kaunottariin kuuluu myös viticella-kärhö Black Prince. Ensimmäiset kukat ovat jo avautuneet, mutta ne ovat vasta alkusoittoa. Nuppuja on vaikka millä mitalla.

Sille tekee seuraa toivottavasti jo ensi vuonna Kivistikin Romantika, jonka ostin Virosta kukkamarkkinoilta toukokuussa.