maanantai 28. syyskuuta 2009

Syksy selkeyttää

Vietin sunnuntain puutarhahetkiä raivaten ja kaivaten. Raivaamiseen kuului kaikenlaisten roikkuvien kasvustojen leikkaaminen. Kyytiä saivat niin valtavasti kasvaneet nurmitädykkeet kuin penkkien päällä makailevat siperiankurjenmiekat. Raparpereista puhumattakaan.

Kaipaaminen kohdistui selkeisiin muotoihin, rajattuihin kasvualueisiin, jonkinlaiseen minimalismiin, joka kyllä on yhtä vierasta minulle kuin pihallenikin.

Syksy onneksi selkeyttää pihaa ja antaa puutarhurille hengähdystauon - kunhan lehdet on haravoitu, kompostoitu ja liian kunnianhimoiset suunnitelmat haudattu.

Kaikkea vaan tuntuu kasvavan liikaa, ja jokaisen kasvuston alla köllöttelee kotiloita. Kaikkea muuta paitsi kärhöjä. Myöhään kukkaan puhjennut jalokärhö Ville de Lyon ilahduttaa huimaavan kauniilla kukillaan. Ja tummaksi öljytty kiinalainen portti on niille juuri oikea tausta.










torstai 17. syyskuuta 2009

Kettu juoksi yli pellon

Miltei joka kerta kun liikun saaressa hämärän aikoihin jostain loikkaa eteeni tuuheahäntäinen kettu. Tällä kertaa se odotteli vehnäpellon keskellä korvat pystyssä. Hieno näky, kun kullankeltaista sänkipeltoa vasten kettu kiitää tuuhea häntä vaakasuorassa.

Arja Myllyneva kirjoitti blogissaan pihapiirin kuhinasta, kun näätä vierailee ja supikoira käy syömässä karviaiset. Olisikohan supikoira meillä puoliksi syötyjen omenoiden takana? Lehtokotilot ainakaan eivät sellaista määrää voi nakertaa - eihän niillä sentään ole hampaita.

Tänä kesänä erilaisia kuoriaisia on ollut sekä kasvimaalla että muutenkin pihapiirissä. Lauantaina kauniin kuparinhohtoinen kultakuoriainen Cetonia aurata nökötti Nelly Moserin tukiraudassa - kuin suoraan värianalyysin käyneenä.


perjantai 4. syyskuuta 2009

Kärhökaunotar vailla nimeä

Nuput avautuivat ja paljastivat kaunottaren - vai kutsuisiko tätä pyntätyksi prinsessaksi. Vähän liikaa kaikkea mutta kuitenkin aika soma, varsinkin kun vasta kaksi nuppua on avautunut kunnolla.















Olin jo melko varma, että kyseessä on Klematis-tietokannasta löytynyt virolaisten Uno ja Aili Kivistikin jalostamaa 'Koduehe'. Sitten satuin kurkistamaan Muotoilijan puutarhaa, jossa koreili jalokärhö 'Nelly Moser'.

Huolellinen puutarhuri olisi tietysti ottanut talteen vanhalla kasvupaikalla olleet lajitietolaput. Huoleton puutarhuri kuitenkin ei tuolloin ymmärtänyt kärhöjen arvoa.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Vielä jaksaa

Puutarhurin pitäisi saada olla lomalla huhtikuussa, toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa, elokuussa ja syyskuussa - ainakin. Kaikkialla kasvaa jotain vahdittavaa: kasvihuoneen tomaateista osa vasta alkaa vaihtaa väriään, jalokärhöt vasta aloittelevat kukintaansa, jotkut perennat taas ovat jo toisella kierroksella.

Illan valoisa aika lyhenee kovaa vauhtia. Äsken oli pakko käydä tekemässä pihakierrossa pimeässä. Oma hupinsa siinäkin: nuuhkia tuoksuja, aistia elokuisen lämpimältä tuntuvaa ilmaa ja kuulostella, liikkuuko pihalla muita mönkijöitä, onko näätä liikkeellä, rapistelevatko kotilot.
















Jännitysnäytelmä Kärhön salainen väri alkaa tästä.






















Tänään ensimmäinen nuppu oli puoliksi avautunut. Nimestä ei ole tietoa.
















Vielä jää jännättäväksi, tuleeko tänä vuonna perinteistä Jackmania. Siirsin samaan istutuskuoppaan talon mukana tulleiden kärhöjen versoja.

Ja vielä yksi syys rehevän puutarhan hoitajan erityisen pitkiin lomatarpeisiin. Kärppänä on oltava nyppimässä lehtokotiloita, jos aikoo päästä ansaitulle talvilomalle.