tiistai 31. joulukuuta 2013

Vieläkin vihertää

Vuosi vaihtuu vihreän merkeissä. Kokkasimme sunnuntaina isolla porukalla japanilaista ruokaa, ja tuoreet mintut oli helppo hakea pihalta. Maku oli toista maata kuin kaupan ruukkuyrteissä, vaikka lehdet olivat osin ränsistyneen näköisiä.



Minttu jatkaa kasvuaan vanhoissa versoissa. Maustefenkoli sen sijaan työntää uusia hentoja versoja.


Myös lehtiselleri on innostunut kasvamaan uudelleen. Siitä voisi kehitellä uudenvuoden päiväksi syötävää.



Valoisaa uutta vuotta 2014! Tulkoon talvi tässä välissä, mutta pysyköön lumimäärä maltillisena.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lokakuun kukkarunsaus Sveitsissä

Sveitsissä lähes kaikki on kaunista ja huoliteltua. Niin myös maalaistalojen pihapiiri. Vietin lokakuussa muutamia päiviä Bernissä ystävien luona, ja teimme vaelluksia Bernin ylämaan kyliin ja vuorille.






tiistai 24. syyskuuta 2013

Kaktusdaalia viivyttelee vielä

Kuntohuippu oli ajoitettu väärin, saattaisi daaliani todeta, jos olisi kilpaurheilusta kyse. Normaalisti elokuussa komeimmin kukkiva kaktusdaalia puskee nyt syyskuun lopussa uutta kukkaa.



Nyt pitää kipaista äkkiä ulos ja nostaa ruukut kellariin turvaan etelässäkin ehkä uhkaavalta yöpakkaselta. - Sekin aikataulustaan erehtynyt.


Kaksi sinistä daaliaruukkua on varjoisan väliterassin väripilkkuna jo ties monetta kesää. Ne ovat talvehtineet vähimmän vaivan periaatteella kellarissa. Syksyllä kopsuttelen ylimääräiset mullat pois juurakoiden ympäriltä, pistän ne vanhoihin kangaskasseihin ja unohdan talveksi kellarin hyllylle.


Tänä keväänä ne pääsivät ruukkuihin vasta toukokuun puolivälin jälkeen. Johtuneeko kukintahuipun ajoittuminen syksyyn tavallista myöhäisemmästä esikasvatuksesta?

tiistai 10. syyskuuta 2013

Keltainen, keltaisempi, maa-artisokka

Metsäpuutarhan vihreässä hämyssä varjoisalla pihalla arvostaa tähän aikaan vuodesta voimakkaita värejä. Keltainen sai uuden määrittelyn tänä kesänä, kun ensimmäisen kerran kasvatin maa-artisokkaa (Helianthus tuberosus). Se kuuluu auringonkukkien sukuun.

Maa-artisokka, Helianthus tuberosus
Maa-artisokan kullankeltaiset kukat valaisevat kasvimaan.
Sain taimet ystävältä alkukesästä ja ne ehtivät vääntyillä tilapäisessä astiassa ennen istutusta. Niinpä osa varsista on mutkalla, mutta kaikki pystyssä perinteisiä perennoja tukevammin. Maa-artisokka kasvaa parin metrin korkuiseksi, joten sille kannattaa varata näyttävä kasvupaikka.

Lehtokotiloiden karkoittamisessa maa-artisokasta ei ole hyötyä, päinvastoin. Sen karheat lehdet tuntuvat maistuvan yhtä hyvin kuin rohtoraunioyrtin tai nokkosen lehdet.


Maa-artisokka, Helianthus tuberosus

Mukuloiden kehittymistä odotellessa voi ihailla kukintoa. Mukulat ovat valmiita, kun kukat lakastuvat.

maanantai 26. elokuuta 2013

Oranssi-iiso kukkii pitkään

Hyötykasviyhdistyksen siemenmyynnistä löytyi keväällä kiinnostavan kuuloinen yrtti. Ostos oli täysosuma. Siemenet itivät hyvin ja nopeasti.

Nyt oranssi-iiso (Agastasche aurantiacum)  hehkuu viidettä viikkoa kasvimaan kaunistuksena. Hienon taustan oransseille kukille antavat harmaanvihreät lehdet.

Oranssi-iiso heinäkuun lopulla
Oranssi-iison voi myös kuivata kuivakukaksi.
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva oranssi-iiso viihtyy auringossa ja kestää kuivuutta. Sitä kutsutaan kolibrimintuksi (hummingbird mint), sillä kolibrit rakastavat sitä.

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelon mukaan se on melko hyvä mesi- ja perhoskasvi. Meillä en ole huomannut sen erityisemmin houkuttelevan perhosia.

Kasvi tuoksuu erikoiselle, aniksen, mintun ja jonkin tunnistamattoman tuoksun yhdistelmä. Tänä kesänä en hoksannut ajoissa kerätä sen lehtiä teeainekseksi, mutta kukat ovat koristaneet useita salaattiannoksia.

Siemenluettelo suosittelee oranssi-iisoa omena- ja karviaishillon sekä keittojen ja kiisseleiden mausteeksi.

Oranssi-iison pitäisi talvehtia Suomessakin.


torstai 8. elokuuta 2013

Onnistuisiko okran kasvatus Suomessa?

Kävin viikko sitten Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja innostuin useasta kasvista. Suurimman vaikutuksen kuitenkin taisi tehdä okra (Abelmoschus esculentus)

Ruokakasvina se on tuttu Aasian vuosilta, ja olen sitä ostanut muutaman kerran Hakaniemen aasialaisista kaupoista.

En kuitenkaan ollut koskaan nähnyt sen kukkaa. Se on häkellyttävän kaunis.

okra 'Abelmoschus esculentus'


Mieli tekisi kokeilla sen kasvattamista. Tänä kesänä kasvi näytti viihtyvän erinomaisesti ainakin Kumpulan auringossa kylpevässä hyötykasvitarhassa.

Viherpiiperryksen blogissa on kannustavaa tietoa kasvatuksesta. Hänen mukaansa sen kasvatus ei vaadi mitään taikatemppuja. Ilman kasvihuonettakin pärjää, jos esikasvattaa taimet sisällä. Huomattavasti pessimistisemmän kuvan asiasta saa Puutarha.netin keskustelusta.

Trooppisena kasvina okra menestyy meillä varmimmin kasvihuoneessa, mutta myös kasvatus lämpimällä seinustalla onnistuu, kirjoittaa Pellervo-lehti Siemenet kylvetään esikasvatukseen helmi-maaliskuussa. Hedelmät korjataan pehmeinä ja keskenkasvuisina.

Kumpulan okra teki jo vihreitä kotia.

Tämä lämmin ja kuiva kesä on luonnollisesti otollinen okran kasvattamiseen.

Taidanpa testata sen kasvatusta ensi kesänä. Alapiha avartui huomattavasti, kun raivasin tontin nurkkaan pesiytyneen maitohorsma-vuohenputki-mustialanruusupöheikön, joka kuhisi lehtokotiloita. Se on tontin aurinkoisimpia paikkoja.

Toinen kiinnostava hyötykasvi oli emmervehnä (Triticum dicoccon). Olen käyttänyt emmerjauhoja, joiden maku on täyteläinen, mutta en ole nähnyt itse kasvia. Malmgårdin kartano Pernajassa viljelee emmeriä ja taitaa tehdä siitä oluttakin.

Emmervehnä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa
Emmervehnä on kotoisin 10 000 vuoden takaa Lähi-idästä. 
Sähäkän tumma helmisulkahirssi (Pennisetum glaucum) miellytti myös silmääni. Se olisi hieno pari esimerkiksi kellertävälehtiselle kuunliljalle. Sitä käytettiin viime kesänä Helsingissä ainakin Espan puiston kukkaistutuksissa.

Helmisulkahirssi sopii kesäkukkaistutuksiin. 

Kumpulan kasvulavat ovat kadehdittavan hienoja ja käytännöllisiä.



Lisää kuvia Kumpulasta löytyy Villin pihan Sannin blogijutusta.

tiistai 6. elokuuta 2013

Ideoita ja elämyksiä avoimista puutarhoista

Sunnuntai oli hieno päivä. Avoimien puutarhojen päivää saatiin viettää auringonpaisteessa. Se korosti tapahtuman rentoa ja myönteistä henkeä. Suomi tuntuu aika mukavalle paikalle asua silloin kun on Ravintolapäivä, Avoimien puutarhojen päivä tai muu ihmisten oma-aloitteisuudesta syntynyt tapahtuma.

Houkuttelin äitini mukaan Mikkeliin, johon ennen kaikkea veti Mörönperä. Oli kiehtovaa nähdä Mari Mörön kolumneissaan ja kirjoissaan kuvaama paikka - ja vähintään yhtä kiehtovaa tavata sen emäntä.

Mari Mörö metsästää tummakukkaisia lajikkeita.
Tässä hehkuu 'Ebony' lilja. 
Pala Mörönperää siirtyy meidän pihaamme, sillä ostin kolme hyvää perhoskasvia: Doorian villakko, telekia eli auringontähti ja iso hirvenjuuri.

Hieno elämys oli myös toinen kohteemme Mikkelissä, Siilinpihalla. Cottage garden -tyylinen piha oli ylenpalttinen. Väriteemoja, kierrätysesineitä, silmiä hiveleviä yksityiskohtia.

Siilinpihalla on monia herkullisia yksityiskohtia.
Veden ääressä oleva viljelymaisema loppukesän väreineen lisäsi pihan viehättävyyttä. Tummat daaliat kypsymässä olevaa viljapeltoa vasten olivat yksi mieleen painuneista näkymistä.

Ruosteinen maitotonkka, hehkuvan punaiset petuniat ja
harmahtavalehtinen maahumala sopivat kauniisti yhteen Siilinpihalla.
Mikkelistä matkamme jatkui Iittiin. Villi Piha oli juuri niin upea kuin blogista on voinut päätellä. Hernepensaskujanteen Jori on kuvannut ja kuvaillut sitä niin hienosti, etten ryhdy kilpailemaan.

Minulle erikoismauste vierailussa olivat Sannin tädit, joiden kanssa olen viettänyt lapsuusvuosia samalla kylällä. Hauska törmätä näin monen mutkan kautta.

Maahan rojahtanut lehmus löysi uuden viran. 

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Raikkaan maukas sitruunakurkku

Aurinkoinen ja lämmin kesä on suosinut sitruunakurkkua (Cucumis sativus 'Cristal Apple'), jonka siemenet tarttuivat mukaan heräteostoksena kevään puutarhamessuilta. Valinnan ainoana kriteerinä oli mukavalta kuulostanut nimi.

Sitruunakurkku Cucumis sativus 'Cristal Apple'
Sitruunakurkku 'Cristal Apple' on kalpean keltainen.
Väri muistuttaa sitruunaperhosta.
Vaistoon kannattaa luottaa. Siemenet itivät nopeasti ja taimet kasvoivat kivuttomasti. Neljä niistä pääsi avomaalle kasvulavaan. Kaksi löysi kolonsa kasvihuoneen takanurkasta, kun en raaskinut heittää hyviä taimia pois enkä ehtinyt niitä viedä kenellekään.

Ensimmäiset kurkut ovat kypsyneet. Ne ovat ehdottomasti maukkaimpia kurkkuja, mitä olen koskaan maistanut. Maku on niin raikas ja aavistuksen makea, ettei kurkku kaipaa hitustakaan suolaa päälleen.

Sitruunakurkku Cucumis sativus 'Cristal Apple'
Poikkileikkaus muistuttaa kukkaa.
Sitruunakurkun viipaleet muistuttavat kukkaa. Ne sopivat sellaisenaan salaatiksi ruokalautaselle tai tarjoiluvadin koristeeksi.

Satoa tästä uudesta suosikista on luvassa runsaasti.

Sitruunakurkku 'Cristal Apple' on Thompson&Morganin mukaan kotoisin Australiasta 1900-luvun alusta. Se on perintökasvi. Siemenet ostin Hyötykasviyhdistykseltä.



torstai 25. heinäkuuta 2013

Tomaattilan turvatoimet

Myyräkanta kasvaa nopeasti, selvitti Metsäntutkimuslaitos kesäkuun alussa. Sen huomaa meidän pihalla, jossa metsämyyriä vilistää kukkapenkeissä, pensaiden alla ja kasvihuoneen ympäristössä.

Tiedän toki, että metsämyyrä on erittäin taitava kiipeilijä. Pari vuotta sitten näin sen heiluvan salviapensaan latvassa. Silti oli yllätys havaita sen kipittäneen tomaantinvarsia pitkin maistelemaan satoa.

alumiinifoliosta taivuteltu tomaatin suojakauluri

Jotain oli tehtävä, sillä syötävää jyrsijöille riittää muuallakin kuin minun kasvihuoneessani. Metsämyyrät syövät lähinnä kasvisravintoa kuten siemeniä, marjoja, lehtiä, juuria sekä sieniä.

Testasin paria eri kaulusmallia. Alumiinifoliosta pystyi aika helposti muokkaamaan kaulurin, jonka pitäisi pitää jyrsijä pois tomaattitertuista.

taimiruukusta tehty tomaatin suojakauluri estää metsämyyrien kiipeilyn

Varsinainen keksintö on kuitenkin muovisen taimiruukun tuunaaminen suojakauluriksi. Leikkasin oksasaksilla ruukun halki pohjaan asti ja sinne läpimitaltaan varren kokoisen kolon.

luumutomaatti lankakorissa

Lankakori puolestaan on saanut uuden viran luumutomaattien kannattelijana. Tätäkin ideaa voisi kehitellä. Amppeli roikkuu nyt kasvihuoneen seinään kiinnitetyn hyllyn reunassa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Pippurinen napolilainen basilika kesän yllättäjä

Kämmeneni kokoiset lehdet, basilikaksi nopea itäminen ja rehevä kasvu. Siinä kesän yllättäjän ominaisuuksia.

Kylvin napolilaisen basilikan Pepe di SPERLINGin siemenet maaliskuun lopulla. Ne löytyivät paikallisesta puutarhamyymälästä ja ovat saksalaisen Sperlin tuotteita. Satoa on kerätty jo pitkälti toista kuukautta.

Tulitikkulaatikko jäi toiseksi kokovertailussa.

Sperli luonnehtii basilikaa pippuriseksi. Sen maussa onkin enemmän terävyyttä kuin tavanomaisissa lajikkeissa. Muutamasta latvuksesta saa maukkaan kerta-annoksen pestokastikkeeseen.

Basilikat viihtyvät tomattien kaverina.


Ensi vuonna taidan täyttää kasvihuoneen näillä ja tarjoilla pestoa joka välissä. Pesto on kätevä pakastaa pieniin minigrip-pusseihin.

Intiassa basilika on perinteisesti ollut lääke ummetukseen, ripuliin, vilustumiseen ja iho-ongelmiin.

Euroopassa basilikaa on Kauneus ja terveys -lehden yrttikoulun mukaan käytetty luontaisena masennuslääkkeenä, krapulan lievittäjänä, kärpästen karkottajana, hengityksen raikastajana ja seksielämän piristäjänä, mutta nykyisin sen arvostus rohdoskasvina perustuu lähinnä ruoansulatushäiriöitä lievittäviin ja ruoansulatusta edistäviin ominaisuuksiin.


torstai 18. heinäkuuta 2013

Tiukukärhö 'Fascination' pinnistelee kuivuudessa

Muutama vuosi sitten hankkimani tiukukärhö 'Fascination' kukkii kunnolla ensimmäisen kerran. Viime kesänä se taisi tehdä muutaman kukan. Nyt niitä on jo mukavasti.

'Fascination' herätti kärhöinnostukseni.
Ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi kärhöistä ylipäänsä ja 'Fascinationista' erityisesti Porvoon jokirannan kärhöpuistossa viisi vuotta sitten.

Tiukumaisten kukkien ryöppy viehätti silloin - ja viehättää edelleen. Minun kärhölläni on vielä matkaa lämpimän kivipedin päällä huolellisesti kasteltuun kaimaansa.

Pinnistele vielä, kärhöseni.
Alapihan kukkaistutukset saavat kasteluvettä vain äärimmäisessä hädässä. Veden raahaaminen sinne on liian työlästä eikä rengaskaivon vettä tee mieli käyttää kasteluun. Kertaakaan vesi ei tosin kaivosta ole loppunut.

Tänä kesänä kastelusta ja lannoituksesta on päässyt tässä penkissä nauttimaan nimenomaan kärhö. Ensi kesänä se ansaitsee vielä enemmän hoivaa.




tiistai 9. heinäkuuta 2013

Oma maa mansikka

Kasvulavojen menestystarina jatkuu. Vihannesten lisäksi niissä näyttävät viihtyvän mansikat, jotka muistaakseni ovat - ainakin osaksi - talon vanhaa perua.

Kovin montaa marjaa ei kannata pitää roikkumassa lavan reunan
ulkopuolella., kun harakkapartio päivystää pihan tuntumassa.
 Yhden 120 x 120 cm lavan sadosta ei hilloja keitellä tai pakastetta täytetä talven varalle, mutta siitä on ihana käydä nappaamassa aamujukurttiin tai jälkiruoaksi muutama marja.



lauantai 6. heinäkuuta 2013

Rantakukka ja ruohosipuli - saariston varmat kukkijat

Laivaristeily Söderskärin majakalle Porvoon ulkosaaristoon taas todisti sen: rantakukka ja ruohosipuli kuuluvat meriluontoon. Rantakukka (Lythrum salicaria) toki kasvaa lähes kaikenlaisilla rannoilla, mutta upeimmat kukinnot se taitaa tehdä saaristossa. Lokit ja muut linnut huolehtivat runsaasta typpilannoituksesta.


Rantakukan purppuraisena hehkuva kukinto ei palvele ensisijaisesti
ihmisen kauneudenkaipuuta vaan kasvin lisääntymistä (Luontoportti)

Luonnosta siirretty rantakukka viihtyy hyvin myös kukkapenkissä. Siirsin pari kesää sitten yhden juurakon tienvarsiojasta, ja nyt se kukkii pontevasti. Viime vuoden sateet tekivät varmasti hyvää. Nykyisessä kasvupaikassaan se ei ihmeemmin kosteutta saa. 

Rantakukkakasvuston naapurina Söderskärillä oli komea mätäs rantatädykettä
 ja kasvuston laitamilla rehottivat villit ruohosipulit.
Rantakukka on varmistanut lisääntymisensä moninkertaisesti, kirjoittaa Luontoportti:

"Rantakukka on kehittänyt peräti kolminkertaisen suojauksen sukurutsaa vastaan. Ensiksikin komeakukkainen kasvi on värvännyt pölyttäjikseen hyönteiset: siitepölyä kuljettavat pistiäiset ja kukkakärpäset, ehkä perhosetkin. Lisäksi kukat ovat aikaisemisiä, eli yksittäisen kukan emit kehittyvät ennen heteitä ja ponnet alkavat vapauttaa siitepölyään vasta emin luotin näivetyttyä. 

Nämä toimet eivät täysin sulje pois itsepölytyksen mahdollisuutta, sillä kukinnossa on pitkän aikaa eri kehitysvaiheisia kukkia ja pölyttäjät koluavat sitä ylösalas. 

Rantakukalla on kuitenkin heteiden ja emiön vartalon pituuksien suhteen peräti kolmenlaisia kukkia. Yhdessä tyypissä emin vartalo on pitempi kuin hedekiehkurat, joista toisessa on kuusi lyhyttä, toisessa kuusi keskipitkää hedettä. Toisen tyypin emin vartalo on lyhyt, hedekiehkurat puolestaan pitkä ja keskipitkä. Kolmannessa tyypissä emin vartalo on keskipitkä, ja pitkä hedekiehkura ulottuu luotin yläpuolelle, lyhyt jää alapuolelle. 

Kukkatyypin tarkastelu on helppoa, sillä heteet ovat myös erivärisiä: pitkät vihertäviä, keskipitkät likaisenkeltaisia ja lyhyet kirkkaankeltaisia. Kussakin kasviyksilössä on vain yhdentyyppisiä kukkia ja eri tyyppien runsaussuhteet vaihtelevat alueittain. Kunkin kukkatyypin tuottamat siitepölyhiukkaset ovat erilaisia ja pystyvät hedelmöittämään lähes poikkeuksetta vain toisentyyppisen kukan."

Huomenna täytyy kaivaa suurennuslasi esiin ja painua alapihalle tutkimaan.

Kanadanhanhipesue päivälevolla ruohosipulimättäiden keskellä.

Söderskärin majakalle kannattaa mennä. Lintujen suojeluaikana siellä voi vierailla opastetuilla risteilyillä, joita tehdään Helsingin Vuosaaresta ja Porvoosta (heinäkuussa perjantaisin) käsin. Saaressa pesii tänä kesänä poikkeuksellisen paljon lintuja, ja kulkemista on rajoitettu.


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Varjolilja villiinty

Kaikki puutarhurit tuntevat massaistutusten tehon. Vielä voimakkaamman vaikutuksen ainakin minuun tekevät  karkulaisista syntyneet kukkamatot.

Lähellämme olevan vanhan huvilan pihapiiri tarjoaa niitä keväästä pitkälle kesään. Ensin levittäytyy idän sinililjojen sininen matto. Kesäkuussa loistavat lupiinit. Kaunein kuitenkin on varjoliljojen aika.

Varjoliljan kukat muistuttavat turbaania.
Varjolilja (Lilium martagon) karkaa kukkapenkistä herkästi luontoon - ja jopa luonnonkasvin oloiseksi metsän asukkaaksi, kertoo Luontoportti. Sen jäykkä varsi jää törröttämään talveksi, ja siemenet leviävät talven tuiskujen mukana kauaskin.

Meidän pihaltamme niitä löytyi rinteestä kuusien kupeesta.


Naapurin pihalta varjoliljat olivat vaeltaneet jo rantaniitylle. Siellä ne kurkistelivat vuohenputkien kaverina. Muutaman vuoden kuluttua niitty punertuu jo ennen maitohorsmien kukintaa. 

Varjolilja näyttää pärjäävän hyvin kilpailussa rehevässä kasvuympäristössä. 


Opin Luontoportista, että varjoliljan kukat tuoksuvat vain illalla ja yöllä - ja tajusin saman tien tunnistaneeni tuoksun eilen illalla. En vain kiinnittänyt huomiota sen lähteeseen.

Pölytyksestä huolehtivat kiitäjäperhoset, jotka leijailevat paikallaan ja imevät mettä pitkällä imukärsällään.

Varjoliljat kasvavat vanhojen saarnien katveessa. 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Pensaskrassi 'Sausy Rascal' – kesän kaunotar

Joka vuosi kesäkukista tai perennoista pompahtaa esiin uusi suosikki. Tänä vuonna se on Hyötykasviyhdistyksen siemenmyynnistä löytynyt matala pensaskrassi 'Sausy Rascal'.

Sen lehdet ovat marmoroidun kirjavat ja kukat hennon heleän raidalliset. Terälehtien värit vaihtelevat aprikoosin, persikan ja lohenpunaisen välimaalla; joukossa on myös voimakasta oranssia.

Ensimmäinen 'Sausy Rascal' ehti kukkaan sopivasti juhannukseksi.

Uusi suosikkini sopii myös yksivärisen oranssin köynnöskrassin kaveriksi ja viihtyy valkean daalian vieressä.


Mielessäni näen jo kesän kauneimman salaatin. Siinä on Sausy Rascalin kukkien lisäksi tummalehtistä ja heleän vihreää salaattia, kurpitsan vihertäviä siemeniä ja jotain kellertävää tomaattia  – ehkä.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Akileija valitsee itse kasvupaikkansa

Vanhaan pihapiiriin kuuluvat akileijat. Viidessä vuodessa niiden määrä ja värikirjo on lisääntyneet - ja kasvupaikat moninaistuneet. Tämän blogin ensimmäinen postaus kertoi pihan akileijoista. Kauneimmat yksilöt tuntuvat kasvavan kukkapenkkien reunamilla, polkujen varsilla ja muissa satunnaisissa koloissa.

Tämän tummana hehkuvan lehtoakileijan väriä ei kamera
suostunut tallentamaan riittävän syvänä. Tumma kaunotar
sopii hyvin tumman kurjenpolven kaveriksi. 

Luontoportti kirjoittaa kauniisti akileijasta: "Akileijan kukassa voi nähdä viiden yhteen kurkottavan pitkäkaulaisen linnun hahmon käyrine nokkineen, siipineen ja leveine pyrstöineen. Mahdollisesti tämä mielikuva on akileijan ja sen tieteellisen nimen takana, jotka on johdettu kreikan kotkaa tarkoittavasta sanasta aquilo."
Vadelmanpunainen akileija kurkistelee kesä toisensa jälkeen
talon nurkalla. Tänä vuonna se kukkii tavallista vähemmän. 
Luontoportista opin toisenkin kiinnostavan tiedon. Lehtoakileijan päälevinnäisyysalue ulottuu Aunukseen Karjalaan ja Baltiaan saakka, ja sitä kasvaa vielä Laatokan rannoillakin. Niinpä itäisimmät akileijamme Kiteen ja Uukuniemen lehdoissa voisivat olla tuon alueen ulommaisia pioneereja.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kukkakattaus vaihtuu kolmen viikon välein

Kolme valtakuntaa, kolmen viikon välein vaihtuva kattaus - siinä Porvoon hienoimman puiston salaisuus. Sitä valottivat kesän parhaalla puutarharetkellä kaupunginpuutarhuri Mikko Kaunisto ja kasviasiantuntija Börje Fri.

myskimalva
Myskimalva on yksi  istutusten itäpään vanhoista perennoista.

Aukust Eklöfin puisto valmistui vuonna 2009, jolloin vietettiin Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlaa. Valtiopäivät näkyvät niin puiston keskellä olevassa taideteoksessa kuin kasvivalikoimassa. Niidenkin haluttiin kuvastavan kolmea valtakuntaa.

valtiopäivätriptyykki, Kirsi Kaulanen ja Ylva Holländer
Kirsi Kaulasen ja Ylva Holländerin valtiopäivätriptyykin pohjoissivu
kuvastaa Suomea, länsi Ruotsia ja itä Venäjää. Veistoksen musta antoi
värin myös lyhtypylväille, penkeille ja roskiksille. 

Istutusten suunnittelussa lähdettiin liikkeelle sen ajan perennoista. "Pertti Alangolta saimme 15 lajin listan", Kaunisto kertoi. Esimerkiksi malvat, päivänkakkarat ja rohtosormustinkukka olivat listalla. 1800-luvun alussa käytössä olleiden kasvien lisäksi tiheisiin massaistutuksiin uppoaa monta muutakin lajia.

jalolupiini, Aukust Eklöfin puisto, Porvoo
Punaiset ja valkoiset lupiinit kukkivat perhoangervon ja
päivänkakkaroiden seurassa. 
40 000 kukkasipulia tuottaa upean kukinnan keväisin. Niiden sipuleita ei nosteta ylös. Sipulikukkien kukittua penkkien tyhjät kohdat kitketään, myöhemmin perennat täyttävät tilan eikä kitkemisestä tarvitse huolehtia.

Kesäkuun kukkijoita ovat lupiinien lisäksi päivänliljat.

Tärkeää lajien kirjon ohella on kerroksellisuus, jota eri kokoiset kasvit tuovat. Istutusten keskellä kasvaa omenapuita, joiden runkoa pitkin kiipeilevät alppikärhöt. Valkea muuri on suojattu graffitien maalaajilta istuttamalla sen eteen piikikästä happomarjapensasta,

Mooseksen palavapensas
Mooseksen palavapensas sopii piispan kaupunkiin, Börje Fri tuumasi.
Tiheä istutus pitää kasvit hyvinvoivina, kun kastelu on kunnossa, Börje Fri muistutti. Puiston istutukset ovat noin puolen metrin korkeudella erittäin aurinkoisella paikalla. Jos niiden juurilla olisi paljasta multaa, lämpötila kasvien juurella kohoaisi nopeasti ja ne kärsivät.

Börje Fri
Kotipuutarhassakin taimia kannattaa istuttaa 8-9 neliömetriä kohti,
Börje Fri neuvoi puistokierroksella.  

Aukust Eklöfin puiston istutuksia pitää käydä katsomassa muutaman viikon välein, sillä näkymä vaihtuu kesän mittaan, puutarhurit muistuttivat. Me puutarharetkeläiset saimme tarkan istutussuunnitelman, josta näkyvät kasvupaikat ja kasvien nimet. Upea retki kotinurkilla!

Aukust Eklöfin puiston kasvilista löytyy Porvoon kaupungin sivuilta.