torstai 30. lokakuuta 2008

Hyvästit kesälle - vai syksylle!

















Pihan syystyöt ovat lopahtaneet jatkuvaan sateeseen. Haukkavaaran lintu vartioi enää likaista pihapöytää, lehdet ovat lentäneet tiehensä - tai liiskautuneet maahan. Vaahteralehtiä pitäisi vielä kärrätä kompostikasaan. Toivottavasti sääennusteen pouta sunnuntaina toteutuu.

Viime sunnuntain myrskyssä kuurasin kasvihuonetta sisältä ja katselin tuulessa kahisevaa ruovikkoa. Tulvavesi tiellä piti meidät kotona iltaan asti.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Kastepisaroita

Ehdin kerrankin kuvata pihaa arkena päivänvalossa, kun odottelin rakennustarkastajaa silmäilemään kesällä asennettua maalämpösysteemiämme.

Ankara aamukaste oli tehnyt kasvimaasta ja ruukkujen kasveista helmeileviä taideteoksia.























































Ville de Lyon jaksoi kuin jaksoikin avata viimeiset nuppunsa.


sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Suloisia syyssuunnitelmia

Syksyn suosikkitöitä on uuden kasvukauden miettiminen. Tänä vuonna olen yltänyt suureen systemaattisuuteen: miltei kaikista kukkapenkeistä on nyt kartat tai uudet istutussuunnitelmat.

Mielessä välähti verkkokielellä ilmaistuna dynaaminen kartta, jossa saisi kuukausittain kukassa olevien värit näkymään kerralla. - Taidan kyllä tyytyä värittelemään muistikirjan sivuja puuväreillä. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan kynä ja paperi tehostavat luovuutta paremmin kuin tietokoneen käyttö, kertoo Kalle Tiihonen Huominen-blogissaan.






























Isot töyhtöangervot joutuivat tekemään tilaa uudelle valkeaan sävytetylle istutukselle. Huonoon paikkaan eivät nekään joudu, evakkoon talon toiselle nurkalle.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Syksyn yllätys


















Siirsin talomme aiempien asukkaiden jäljiltä jääneet kärhöt muutama vuosi sitten uuteen paikkaan. Viime kesänä siirrosta hermostunut kärhö teki vain yhden kukan. Tänä kesänä ei ole ensimmäistäkään kukkaa näkynyt. Olinkin jo heittänyt toivon kukinnan suhteen ja päättänyt iloita rehevästä kasvusta muuten.

Tänään yhden verson päästä löytyikin kukka - ja aivan toisen lajikkeen. Olinkin onnistunut siirtämään jackmaniin lisäksi sitä. Kotilot ovat päässeet nakertamaan terälehden reunoja, mutta mukava yllätys silti. Nyt ei puutu kuin nimi.

Vieressä kukkivat valkotupakat (Nicotiana alata) . Se on kiitollinen kasvatettava puolivarjoisalla pihalla ja jaksaa kukkia vielä näin lokakuussakin.


















Valkotupakan sanotaan olevan hyvä perhoskasvi. Minun kokemukseni ulottuu vain kahteen kesään, jotka ovat molemmat olleet niin sateisia ja koleita, ettei perhosia pihallemme ole juuri tullut.

torstai 2. lokakuuta 2008

Selviääkö syysesikko sateessa?

















Löysin hurmaavat syysesikot Loviisan Wanhassa Wara Parempi -päiviltä Villiniityn myynnistä. Selviävätköhän ne pihaa piiskaavassa sateessa, mietin kattoikkunan alla töitä naputellessani.

Syysesikossa yhdistyvät upeat värit ja hassu keinotekoisen tuntuinen varsi. Tumma siniliila kukinto, harmaavihreät lehdet ja varren hento harmaa hivelevät silmää.

torstai 25. syyskuuta 2008

Vihdoin voi hellittää!

Alkusyksy on ihanaa aikaa puutarhanhoidossa - kasvu hiipuu, muodot tulevat näkyviin ja syksyn värit hivelevät silmää. Sammaloituneet kivet hehkuvat vihreinä, ja salvia puskee uusia harmaanvihreitä lehtiä.

















Valtikkanauhuksella on kauniit ruskavärit. Marraskuussa syntyneenä syysihmisenä nautin syksyn väri-ilosta ainakin yhtä paljon kuin kevään ensimmäisistä versoista.

Kiveystöiden vaatima töyhtöangervojen raivaus on tehnyt tilaa, josta nauttisi mielellään pysyvästi. Raasisiko rehevistä töyhtöangervoista luopua? Löytyisikö pihapiiristä niille toinen paikka?

Kymmenen puutarhavuotta rehevässä suistossa on selkiyttänyt mieltymyksiä: kasvukauden alku on huimaa aikaa, kun kaikki mahdollisuudet ovat vielä edessä ja osa istutuksista hiipunut unholaan.

Kesäkuussakin vielä tuntuu, että homma on hanskassa ja väriloisto palkitsee. Heinäkuun loppupuoli jo vaatii kasvun rajoittamista, ja yökaste tekee pihasta turhan kostean. Elokuussa marjapensaat vievät huomion.

Tänä kesänä puutarhateemaksi on kiteytynyt rajoittaminen, karsiminen. Siitä ei tietysti kerro kesän aikana kehkeytynyt kärhöinnostus. Ehkä niitä ei tarvitse laskea, nehän pääosin kiipeävät ylöspäin.

















Musta prinssi (viticella 'Black Prince') on juuri niin ihana kuin nimi antaa ymmärtää.

Keijunmekko kasvoi tänä kesänä paremmin kuin koskaan aiemmin. Mitenköhän sen saisi talvehtimaan? Pitäisikö ensi kesänä yrittää kasvattaa kokonainen seinämä niitä?









lauantai 16. elokuuta 2008

Lehtokotiloita, koivunsiemeniä ja muuta riesaa

Ensi talveksi tilaan kunnon pitkän pakkasjakson – 18 astetta pakkasta viikoksi, kiitos. Lehtokotiloiden esiinmarssia ei muuten pysäytä mikään. Leudot talvet ja vetiset kesät ovat saaneet ne lisääntymään vauhdilla. Ikinä ennen emme ole nähneet sellaisia määriä pieniä yksilöitä.

Niiden mieltymykset ovat mielenkiintoisia. Raparperinlehtiä vielä suurempaa herkkua ovat valkosipulinvarret. Lipstikka on muisto vain eikä samettikukkia kannata ajatellakaan. Rohtoraunioyrtti maistuu kesästä toiseen ja lupiineita ne tietysti rakastavat. Ehkä joku voisi kehittää kotilomyrkkyä erittävän lupiinin, joka lopuksi tuhoaisi itse itsensä.

Kasvimaa on surullinen näky: jok’ikinen valkosipulinvarsi on kaluttu keltaiseksi. Nypin sateen kastelemista salaateista kymmenittäin kotiloita. Hetken päästä uusi joukko on lehtien kärjessä. Ja kun käännän selkäni raivatakseni ruututarhan toisen ruudun, niitä on taas uusi joukkue kiipeilemässä.

Tunnetut torjunta-aineet on kokeiltu: koivutislettä pitäisi sivellä valtavat määrät tällaisella pihamaalla, ferramol-rakeet hajoavat aivan liian nopeasti kosteana kesänä ja mesurolia kuluisi kilokaupalla.

Koivunsiemenien aiheuttama riesa on onneksi ajoittaista. Pari viikkoa sitten niitä takertui kaikkien kasvien lehtiin.

Kasviriesaa myös riittää. Kotkansiivet leviävät vimmatusti, pihlaja-angervot täyttävät tienlaidat ja tunkevat metsään, jättibalsamien repimiseen tarvittaisiin kymmenet kädet eikä tarhasinivalvatti tokene millään.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Ihmeellinen iltavalo

Kullankeltainen viisto ilta-auringon valo hohtaa taas pihallemme – ei kultaa koko pihaa, vaan valittuja kohtia. Töyhtöangervojen aika on ohi eivätkä niiden nyt jo ruskehtavaksi muuttuneet kukinnot enää hehku. Tänään kultainen valo lankesi tuoksuherneisiin ja joukostaan myöhästyneenä kukkivaan idänunikkoon.

















Tuoksuherne Pink Cupid



















Idänunikko: mistä lie tämä oranssi muunnos ilmestynyt kun taimi on siirretty punaisten joukosta?

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Kärhökuume nousee

Talomme seinustalla oli muutama isokukkainen kärhö, kun muutimme tänne kymmenen vuotta sitten. Ne tuntuivat hankalilta hoitaa, kasvoivat ehkä väärässä paikassa - eivät siis minun heiniäni.

Talvet tappoivat niistä pari ja yhden siirsin uuteen paikkaan kaksi kesää sitten. Kärhöinnostus ei siitä yltynyt. Viime kesänä ostin kyllä yhden suurimman ruukun komistukseksi. Se oli tarkoitus siirtää syksyllä maahan hyvissä ajoin ennen talvea. Talvea ei kuitenkaan tullut ja kärhöparka unohtui ruukkuun paleltumaan.

Nyt kuume kipuaa ennätyskorkeauksiin ja kärhötieto karttuu mainiosta englantilaisesta klematistietokannasta. Porvoon kärhöpuisto uuden puukaupungin rannassa sitä kasvattaa. Parin viikon päästä isokukkaiset kärhöt ovat parhaimmillaan, mutta jo nyt henkeä salpaa.

Pienikukkainen tiukukärhö Fascination on yksi suosikeistani.

















Syvääkin syvemmän violetit kukat tekevät isokukkaisesta Negritiankasta kuitenkin ehdottoman ykkössuosikin. Sitä kun saisi jostain... Väri on todellisuudessa kuvaa paljon syvempi, miltei mustaan tai tolkuttoman tummanvihreään vivahtava.


















Eikä tämäkään yhdistelmä pihaa rumentaisi.

Katkennut oksanpala krassin lehdellä?

Sunnuntaiaamuna tutkin köynnöskrassin nuppuja. Yhteen lehteen näytti takertuneen tuulisen sään jäljiltä oksanpätkä. Olin jo tarttumassa siihen, kun hoksasin katsoa tarkemmin: oksanpätkällä oli jalat.

Se olikin perhonen - tai itse asiassa kaksi perhosta parittelemassa. Mutta mikä? Hyönteiskirjaa selaamalla päädyimme härkäpääkehrääjään (phalera bucephala).

"Aikuinen muistuttaa lepoasennossa katkennutta oksanpätkää", kertoo hyönteiskirja.

perjantai 20. kesäkuuta 2008

torstai 19. kesäkuuta 2008

Töyhtöangervot ehtivät

Töyhtöangervot ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan juhannukseksi. Tavallista myöhemmässä ne kuitenkin ovat - röyhyjen väri on vielä hennon vihertävä, ei kellanvaalea kuten täydessä kukassa.

















Juhannuksen aikoihin välitasanteemme on kuin valkea pilvi: töyhtöangervojen lisäksi siellä kukkivat pihajasmikkeet, joiden tuoksu leijailee pitkin pihaa.

















Eilinen kaatosade ei onnistunut tuhoamaan tulppaanikaunokaisiani. Vettä tuli kerralla koko kuukauden normaalin sademäärän verran - 50 milliä.

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Sade piiskaa

Sade piiskaa pihaa ja ropisee kattoa vasten. Näistä ihanista tulppaaneista ei taida tämän päivän jälkeen olla enää jäljellä kuin lehdet. Kuva on otettu 10 päivää sitten.


















Puna-ailakit sen sijaan eivät yleensä lannistu mistään. Tänä kesänä olen ensimmäisen kerran alkanut rajoittaa niiden leviämistä. Jokaisen pensaan juurella niitä ei tarvita eikä pöllipolun väleissä kaivata.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Akileijan aikaa

Kesäkuun ilmiö ovat rehevällä pihamaallamme rehottavat akileijat.








Tänä kesänä havahduin niiden värien moninaisuuteen. Vanhassa pihapiirissä kasvoi siellä täällä muutama akileija, kun muutimme tänne kymmenen vuotta sitten.
Vuosien varrella olen kerännyt siemeniä, kasvattanut pikkutaimia ja antanut kukkineiden siementää.
Osa akileijoistamme on luonnonvaraisenakin kasvavaa lehtoakileijaa (aquilegia vulgaris), osa ilmeisesti jalostettuja lajikkeita. Suomen ja Pohjolan kasvit –kasvikirjan mukaan
luonnonvarainen lehtoakileija kukkii sinisenä, violetinpunaisena ja valkoisena.
Nyt päätin dokumentoida niiden kirjon. Ehkä ensi kesänä ilmestyy jo uusi sävy!
Akileijat ovat suosikkikasvejani monestakin syystä: herkän hento ja kuitenkin kestävä kasvi, yllätyksellisyys niin kasvupaikan kuin värinkin suhteen, kiehtovan mallinen kukka - ja kasvaa ilman ihmeempää hoitoa.













Lehtoakileija (aguilegia vulgaris)












Lehtoakileija (aguilegia vulgaris)
Ja sitten variaatioita: