tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tuikki pitää kosteasta

Viime lokakuussa ostin ketjumyymälästä euron perennoja. Yksi niistä oli nukkatuikki (Amsonia ciliata). Se ei ole huomiota herättävä kaunotar, mutta minusta herkän viehättävä perenna- tai yrttipenkin täydentäjä.


Kukat ovat suurin piirtein saman kokoisia kuin puna-ailakin, ja kukinnot muistuttavat leimuja.

Tuoteselosteen mukaan nukkatuikki kukkii pitkään: toukokuusta elokuuhun. Wikipedian mukaan tuikit ovat helppohoitoisia perennoja, jotka viihtyvät kosteassa ja hyvin läpäisevässä maassa, joka ei kuivu kesälläkään. Tuikit ovat aurinkoisen tai puolivarjoisen paikan kasveja. Eräät lajit ovat hyvin pakkasen kestäviä.


Istutin taimet lokakuussa kasvihuoneen edustalla olevaan yrttipenkkiin. Se täyttää aika hyvin kasvupaikkavaatimukset, sillä piha viettää kasvihuoneelle päin ja kosteutta valuu pitkin kesää penkkiin. Hauska nähdä, miten tuikkini kehittyvät.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Siperiankurjenmiekka viihtyy vanhalla pihalla

Mitä olisi vanha pihapiiri ilman siperiankurjenmiekkoja? Ne eivät murjota sateestakaan ja jaksavat kukkia vuodesta toiseen. Lajintuntemuksen oppimisympäristö Pinkka määrittelee sen elinympäristön näin: "Aurinkoinen tai puolivarjoinen, viileä, ilmankosteus korkea. Kosteat niityt." Tuota kaikkea meillä onkin tarjolla.



Niille tekevät seuraa vuorikaunokit. Sekin uskollinen kukkija - ja kiitollinen leviäjä metsäpuutarhassa. Lintujen (?) mukana siemenet ovat kulkeutuneet kukkapenkistä kielojen joukkoon metsäalueen reunaan.


Juhannusruusujen joukkoon kurottautuu tänä vuonna ensi kertaa kukkiva ruskolilja. Mistä se juuri tuohon kohtaan putkahti, on hämärän peitossa.


lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannuksen kukkijat

Suomenlahden yli puskeva sade piiskaa kasvustoja. Toivottavasti kukkimaan valmistautuvat töyhtöangervot jaksavat pitää vartensa pystyssä.


Monena vuonna töyhtöangervot ovat kukkineet jo ennen juhannusta. Nyt viileä alkukesä venyttää kukintakautta. Lehtoakileijat lisääntyvät vuosi vuodelta. Tänä kesänä puutarhurin silmää ilahduttavat erityisesti voimakkaan violetit kukinnot. Erityisen kauniita ne ovat saksankirvelin kumppaneina.



Lehtoakileija seisoo vartiossa kasvimaan portilla. Sen takana pilkottavat tämän kesän ylpeys: itse tekemäni kaksi uutta kasvulavaa. Puutavaraliikkeen myyjä yritti väittää, ettei noin tyyristä (höylättyä mänty)lautaa kannata kasvimaalla käyttää, mutta mikäpä olisi liian kallista puutarhurille.



Juhannuksen klassinen kukkija on tietysti juhannusruusu. Tämän lajiketta en tunnista; ruusu kasvoi pihapiirissä jo kun muutimme tänne 14 vuotta sitten.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Ruukku-unelmia Italiasta

Kahden viikon matka parhaimpaan puutarha-aikaan ei ole puutarhurin unelma - mutta Italia on uhrauksen arvoinen. Lämpösummat ja aurinkoiset tunnit ovat toista luokkaa kuin meillä; se näkyy kaikkialla.

Kaunein ruukkuistutus osui matkan varrelle Laziossa, pienessä Greccion kylässä. Petuniat ja pelargoniat oli valittu sävy sävyyn, ja kukkaruukut myötäilivät värimaailmaa.



Naapurista löytyi Pyhiinvaeltaja-niminen ravintola, jonka 70-vuotias omistajarouva luotti perinteiseen punaiseen pelargoniaan. Historiaa huokuvassa ympäristössä se oli paikallaan.


Kaupunkitalon puutarhuri Ugentossa Apuliassa antaa kaikkien kukkien kukkia. Valokuva ei tee oikeutta värien ja muotojen runsaudelle.