Ruukkutarhojen luvattu maa

Nepalissa ruukkuistutuksista innostunut puutarhuri on paratiisissa. Kukkaruukkuja on kaikkialla. Ne täyttävät pikkuhotellien edustat, niitä on kattoterasseilla, kauppojen oven suussa, parvekkeiden ja patioiden laidoilla.

Muovisiin juomapulloihin tehtyjä istutuksia riippuu vanhojen talojen ikkunoiden alla Boudhanathin stupan ympärillä. Niitä keikkuu Chobharin kukkulakylän vanhojen talojen koristeellisista ikkunapielistä.

Kun suljen silmäni ja mietin Nepalin värejä, ensimmäisenä mieleen tulee saviruukun terrakotta. Osa Kathmandun laakson perinteisistä asukkaista newareista on taitavia ruukkujen tekijöitä. Bhaktapurissa ja sen naapurissa Thimissa ruukkumaakareita on sadoittain.

Hotelli Summitin petuniat hehkuvat keskipäivän auringossa Patanissa.

Peltisessä öljypurkissa kasvaa pieni yrttitarha Chobharissa.

Ruokaöljypullot on kierrätetty ravintolan seinäsomistuksessa.

Parvekkeiden reunalla kukkii aina, oli talo millaisessa kunnossa tahansa.

Lisää Nepalin-tunnelmia matkablogissani http://nepaluudelleen.wordpress.com

Alice Munro puutarhassa

Tämän talven lukulistallani on ollut useita viime vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Alice Munron kirjaa. Munron hienoissa novelleissa on myös puutarhuria ilahduttavia yksityiskohtia:

Rouva Horne kasvatti kukkia ja kesäaikaan hänen pikkuinen mökkinsä ja pihamaansa olivat kuin ristipistotaulusta - pihassa kasvoi jalokärhöjä, sinihibiskuksia, kaikenlaisia ruusuja, leimukukkia ja kukonkannuksia. 

[...]

Kolmilehti (Trillium grandilflorum), on Kanadan Ontarion provinssin symbolikukka. Kuva: Derek Ramsey (Ram-Man)  CC-BY-SA-2.5-2.0-1.0 

Mutta nyt kun minulla oli polkupyörä, saatoin ajaa sunnuntaisin seuduille, jotka näyttivät kaipaavan juuri sellaista kunnianosoitusta, jota minä kaipasin suunnattomasti antaa. Siellä odottivat pelloille tulvivien jokien vesipeilit ja kolmilehtien peittämät pengermät punanuppuisten puiden alla. Virginiantuomet ja aidanpielien pilvikirsikat, jotka olivat puhkeamassa hentoon kukkaan. 

Tuomen kukat saivat minut ajattelemaan Miriam McAlpinen laitumen omenapuita. Halusin nähdä ne kukassa. Enkä vain nähdä - ne näki maantieltäkin - halusin maata selälläni pää omenapuun runkoa vasten ja katsoa kuinka se kohosi aivan kuin omasta kallostani, nousi ja katosi ylösalaisin olevaan kukkamereen. 

Täytyy käydä kirjastossa tarkistamassa kirjan nimi, josta lainaukset ovat peräisin.