lauantai 16. toukokuuta 2015

Lupauksia tulevasta

Kevät on jo ehtinyt pitkälle, mutta puutarhurin sormet liikkuvat enemmän läppärin näppiksellä kuin pihan istutuksissa.

Viileä kevät on onneksi armollinen. Valkovuokkomatto hohtaa yhä valkeana, vaikka kukinta alkoi jo kolmisen viikkoa sitten. Tulppaanit ja monet muut kukkapenkkien kevätkukkijat tekevät vielä tuloaan. Jotain sentään jo kukkii:

Muscari latifolium

Narcissus Ice King




Viime kevään puutarhamatkalta Virosta hankitut kolmilehdet näyttävät selvinneen hyvin ensimmäisestä talvestaan Suomenlahden pohjoisrannalla.


Keväässä minusta parasta on juuri tämä vaihe, kun voi vielä kuvitella kaikenlaista ja iloita talvesta selvinneistä kasveista.




4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Totta, on niin suuri ilo kaikesta, joka herää eloon, vaikka talvi olikin lyhyt. Mutta oli se silti vetinen, mikä ei ole helppoa kaikille kasveille.
Aivan ihania esikkoja sinulla!

Maria kirjoitti...

Minustakin tämä aika on sitä ihaninta, kaikki on vielä mahdollista! Ihana tu narsissi ja kolmilehdistä minäkin haaveilen...

Leena K kirjoitti...

Saila, esikot sopivat tähän metsäpihaan valkovuokkojen kavereiksi tosi hyvin. Toivottavasti ensi viikonlopun puutarhamatkalta Saarenmaalle tarttuu niitä mukaan.

Maria, lisää kolmilehtiä on toivelistalla. Haaveissa on näky Alice Munron novellista: "Mutta nyt kun minulla oli polkupyörä, saatoin ajaa sunnuntaisin seuduille, jotka näyttivät kaipaavan juuri sellaista kunnianosoitusta, jota minä kaipasin suunnattomasti antaa. Siellä odottivat pelloille tulvivien jokien vesipeilit ja kolmilehtien peittämät pengermät punanuppuisten puiden alla. "

Sussi kirjoitti...

On todella ihanaa seurata kasvien kasvua