Tiukukärhö 'Fascination' pinnistelee kuivuudessa

Muutama vuosi sitten hankkimani tiukukärhö 'Fascination' kukkii kunnolla ensimmäisen kerran. Viime kesänä se taisi tehdä muutaman kukan. Nyt niitä on jo mukavasti.

'Fascination' herätti kärhöinnostukseni.

Ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi kärhöistä ylipäänsä ja 'Fascinationista' erityisesti Porvoon jokirannan kärhöpuistossa viisi vuotta sitten.

Tiukumaisten kukkien ryöppy viehätti silloin - ja viehättää edelleen. Minun kärhölläni on vielä matkaa lämpimän kivipedin päällä huolellisesti kasteltuun kaimaansa.

Pinnistele vielä, kärhöseni.

Alapihan kukkaistutukset saavat kasteluvettä vain äärimmäisessä hädässä. Veden raahaaminen sinne on liian työlästä eikä rengaskaivon vettä tee mieli käyttää kasteluun. Kertaakaan vesi ei tosin kaivosta ole loppunut.

Tänä kesänä kastelusta ja lannoituksesta on päässyt tässä penkissä nauttimaan nimenomaan kärhö. Ensi kesänä se ansaitsee vielä enemmän hoivaa.

Talvi tuli - ainakin hetkeksi

Perjantaiaamuna maisema oli muuttanut väriä. Syksy sai valkean kuorrutteen, ja pihan syystyöt menivät katkolle - tai siirtyivät kevääksi.

Alkuviikosta istutettujen kukkasipulien päälle kaivoin kompostista
vaahteranlehtimultaa. Toivottavasti se lämmittää ensi kevään kaunokaisia.

Vaahteranlehdet saavat vielä odotella vuoroaan. 

Tiukukärhö 'Juuli' auringonlaskun aikaan

Kolmatta kesää isossa ruukussa kasvava tiukukärhö 'Juuli' kukoistaa tänä vuonna. Sen kukat levittäytyvät viuhkana kasvimaan portin pieleen - sopivasti ennen portin valtaavaa 'Ville de Lyonia'. Talven kärhö vietti kumoon käännetyssä ruukussa, jonka päällä oli vielä moninkertainen pressu. Lumipatjan alla oli varmasti lämmin. 'Juuli' kasvaa vyöhykkeillä I-IV.

Tänä iltana 'Juuli' sini hehkui erityisen hienona laskevan auringon valossa. Hellepäivä päättyi lempeään iltaan, kosteaan kuin tropiikissa.

Flower power

Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvaa neljättä kesäänsä portin kupeessa. Tänä vuonna se kukkii kuin näyttääkseen pihalinnullemme, kuka on pihan kaunotar. Veikko Haukkavaaran metallipalasista hitsaama lintuveistos peittyy päivä päivältä tiheämpään kukkapilveen.

Metallilinnun piiloutuminen ei tänään haitannut. Aamulla puoli yhdeksältä piha oli kuin jättiläisen lintuhäkki. Jokaisessa puussa ja pensaasta sirkutteli, säkätteli, koputteli ja hypähteli pikkulintuja. Käpytikan rytmikäs naputus kuului kelosta. Sirkuksen tähti oli kuitenkin pienen pieni peukaloinen. Se hypähteli pyrstö pystyssä pihajasmikkeen alla.

Viinikärhön vieressä keimailee tarhasalkoruusu 'Crème de cassis'. Sen tummanpuhuvat kukat tuntuvat kesän myötä vaalenevan - sävyt vaihtelevat myös eri yksilöiden välillä. Tämä kaunotar kuuluu herkimpiin.

Hienohelmojen rauhaa vartioi myös musta prinssi, viticella-kärhö 'Black Prince'. Se on kotiutunut autokatoksen viereen ja kiipeää kesä kesältä runsaampana. Se paljastaa kukkiensa syvänä hehkuvan värin oikeastaan vain niitä alhaalta päin katsellessa. Pieni salaperäisyys sopii sen olemukseen.

Tuskin maltan odottaa

Kasvimaani eteläkulma on kiihkeän odotuksen kohde. Portin pielessä paisuttaa nuppujaan Ville de Lyon -jalokärhö.

Sen alla aloittelevat kukintaansa kaksi tummaa tulokasta: koreatörmäkukka (scabiosa atro purpurea 'Ace of Spades') ja kesäpäivänhattu (rudbeckia).

Törmäkukan syvä, tummanpuhuva väri on huumaavaan upea ainakin vielä nuppuvaiheessa. Tummuutta korostaa samettimainen pinta, joka toistuu huonosti auringonlaskun aikaan otetussa kuvassa. Kunhan nuput avautuvat kuvia on luvassa lisää.

Tummiin kaunottariin kuuluu myös viticella-kärhö Black Prince. Ensimmäiset kukat ovat jo avautuneet, mutta ne ovat vasta alkusoittoa. Nuppuja on vaikka millä mitalla.

Sille tekee seuraa toivottavasti jo ensi vuonna Kivistikin Romantika, jonka ostin Virosta kukkamarkkinoilta toukokuussa.

Herkkä daalia, komea kärhö

Siemenestä kylvämäni kesädaaliat ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan. Pussista kuvasta päätellen niiden värit voivat vaihdella punaisesta keltaiseen. Toistaiseksi kaikki avautuneet kukat ovat kuitenkin olleet keltaisia tai kuvan kaltaisia murrettuja sävyjä. Kukka oli pakko kuvata myös takaa, jolloin punaoranssit raidat tulevat esiin.





























Viime kesänä ostamani viticella-kärhö Black Prince on osoittautunut nimensä veroiseksi. Tummanpuhuvia kukkia tulee koko ajan lisää ja kärhö kiipeilee valokatteen päällä juuri niin kauniisti kuin toivoinkin.

Kaksi jalokärhöäni ilahduttivat tällä viikolla iloisesti työntämällä ensimmäiset kukkanuput esiin. Olin jo varma että toinen vihoittelee edelleen muutaman vuoden takaisesta siirtämisestä ja toinen sai viime kesän ruukkukasvatuksessa liian laihat eväät tälle vuodelle.

Väritrilogia: valkoinen

Sain viime kesänä ystävältäni nipun uusia kasvilajeja, jotka nyt kukkivat ensimmäistä kertaa valkoiseen keskittyvässä penkissä.

Pisamakellon (Campanula punctata) kukat ovat somia, mutta lakastuvat turhan nopeasti. Kuvassa näkyvän valkoisen lisäksi sitä on kaunis vanhan roosan värinen.

Muodostaa kuvauksen mukaan mattomaisia kasvustoja. Niistä ei vielä näy jälkeäkään, vaan penkissä nököttää muutama yksittäinen varsi kelloineen.

Korea kärsämö (Achillea ptarmica f. multiplex) on puutarha.netin kuvauksen mukaan ryydintuoksuinen vanhanajan kasvi, joka kasvaa epäsäännöllisesti ja pensasmaisesti. Himmeänvihreät lehdet ovat kapeat ja suikeat. Kukat ovat suurissa tertuissa, pienet, valkoiset, tiheään kerrotut. Pitkä kukinta-aika, tietää netti kertoa.

Korea kärsämö leviää maanalaisten rönsyjen avulla - pitelemistä ehkä siinäkin.



Viticella-kärhöihin kuuluva Hagelby white tarttui mukaan Sofianlehdon myymälästä kärhöinnostuksen iskiessä. Sitä istuttaessani en hoksannut, kuinka hienon taustan terttuseljan punaiset marjat antavat kärhön kukille. Sen ansiosta puoli-inhokkeihin kuuluva terttuselja tuossa paikassa saa armon jatkaa rehottamistaan.

Väritrilogia: punainen

Puutarhuri koki muodonmuutoksen ja hänestä kuoriutui taas tietotyöläinen. Ensimmäinen työviikko on ohi. Sen päätteeksi oli pakko illalla rynnätä pihalle, pörrätä ympäriinsä kuin kimalainen mettä hakemassa, kuvata ja ihailla.

Elokuvaohjaaja Krzysztof Kieslowskin väritrilogia (Sininen, valkoinen, punainen) tuli mieleen kukkia kuvatessa. Kieslowskin järjestys on kyllä pakko keikauttaa päinvastaiseen järjestykseen ja aloittaa punaisesta.

Punaisena hehkuvat ruukkuun kolmatta kesää istutetut daaliat (Red Pygmi).
















Naapuri lahjoitti viime kesänä kymmenen tarhaliljaa, joiden väri ei sopinut hänen palettiinsa. Räikyvä yhdistelmä hehkuu nyt meidän pihamme aurinkoisimmalla paikalla. Ei ehkä elegantti mutta ainakin räväkkä. Ja virkistävä varjoisella pihallamme, jossa valkea ja vaaleanpunainen ovat hallitsevat värit.















Niille pitävät seuraa terttuseljat punertavat marjatertut.





















Punaiseen sarjaan kuuluu myös köynnösruusu Flammentanz, joka tänä kesänä tekee enemmän kukkia kuin koskaan. Se ei ole paljon verrattuna aurinkoisten seinämien liekkitansseihin, mutta väärässä paikassa kasvavalle ruusulle hyvin.

Vihdoin voi hellittää!

Alkusyksy on ihanaa aikaa puutarhanhoidossa - kasvu hiipuu, muodot tulevat näkyviin ja syksyn värit hivelevät silmää. Sammaloituneet kivet hehkuvat vihreinä, ja salvia puskee uusia harmaanvihreitä lehtiä.

















Valtikkanauhuksella on kauniit ruskavärit. Marraskuussa syntyneenä syysihmisenä nautin syksyn väri-ilosta ainakin yhtä paljon kuin kevään ensimmäisistä versoista.

Kiveystöiden vaatima töyhtöangervojen raivaus on tehnyt tilaa, josta nauttisi mielellään pysyvästi. Raasisiko rehevistä töyhtöangervoista luopua? Löytyisikö pihapiiristä niille toinen paikka?

Kymmenen puutarhavuotta rehevässä suistossa on selkiyttänyt mieltymyksiä: kasvukauden alku on huimaa aikaa, kun kaikki mahdollisuudet ovat vielä edessä ja osa istutuksista hiipunut unholaan.

Kesäkuussakin vielä tuntuu, että homma on hanskassa ja väriloisto palkitsee. Heinäkuun loppupuoli jo vaatii kasvun rajoittamista, ja yökaste tekee pihasta turhan kostean. Elokuussa marjapensaat vievät huomion.

Tänä kesänä puutarhateemaksi on kiteytynyt rajoittaminen, karsiminen. Siitä ei tietysti kerro kesän aikana kehkeytynyt kärhöinnostus. Ehkä niitä ei tarvitse laskea, nehän pääosin kiipeävät ylöspäin.

















Musta prinssi (viticella 'Black Prince') on juuri niin ihana kuin nimi antaa ymmärtää.

Keijunmekko kasvoi tänä kesänä paremmin kuin koskaan aiemmin. Mitenköhän sen saisi talvehtimaan? Pitäisikö ensi kesänä yrittää kasvattaa kokonainen seinämä niitä?