keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kuunliljat ja alaskankleitoniat viihtyvät vaahteran varjossa

Kuunliljat ja alaskankleitonia ovat löytäneet rauhallisen yhteiselon mallin vanhan vaahteran alla rinteessä. Siitä tuli juuri sellainen kuin muutama vuosi sitten suunnittelin.




Vielä on tekemistä siinä, että rinteessä rehottavan vuohenputken saa pysymään kurissa. Toisaalta se estää alaskankleitonian liiallisen leviämisen. Helpommissa olosuhteissa kuten alapihan kukkapenkissä se leviää vimmattua vauhtia ja saattaisi helposti karata metsän puolelle, ellei sitä tarkkaile.

Vuohenputkien kitkeminen vapauttaa tilaa kirjavalehtisille kuunliljoille, joita rinteeseen mahtuu paljon lisää.


2 kommenttia:

Sussi kirjoitti...

Alaskankleitonia taitaa kasvaa Mustilan arboretumissa, näyttää ainakin samalta.

Leena K kirjoitti...

Sussi, alaskankleitoniaa kasvaa tosiaan Mustilan metsässä. Siellä minäkin siihen ihastuin - vaikka mustilalaiset taitavatkin nyt pitää sen leviämistä metsään virheenä samoin kuin japanintatar-kasvustoja. Sitä ennen olin nähnyt kuvissa muistaakseni Tasha Tudorin puutarhasta.

Minusta se sopii tosi hyvin suomalaiseen metsäpuutarhaan.