Vaahterankukat tuovat kevään sisälle

Ajoin tänään Helsingistä Pornaisten kautta kotiin Porvooseen. Pellot kylpivät sulina kevätauringossa ja ruoho jo vihersi suojaisilla rinteillä. Kohta parikymmentä vuotta lumirikkaassa jokisuistossa asuneena olen jo tottunut siihen, että kun muualla on kevät pitkällä, meillä kolataan lunta.

Sitä tein tänäänkin alapihalla, jotta saisin auringon säteet takertumaan johonkin lumea tummempaan ja vauhdittamaan sulamista.

Sisälle kevään toivat kukkaan puhkeavat vaahteranoksat ja keltaiset tulppaanit. Vaahteravanhuksemme karsii itseään joka talvi. Nytkin maaliskuun alkupuolen lumimyräkkä pudotti ison oksan, josta riittää silmäniloa sisätiloihin pitkäksi aikaa.








Toukokuussa viimeistään saamme nauttia kukista ja niissä pörräävistä kimalaisista.

Värit hehkuvat Nepalin ruukkuistutuksissa

Kaksi vuotta sitten intoilin Nepalin ruukkutarhoista. Niiden viehätys ei katoa - päin vastoin. Viime syksyn Nepalin-matkalla kuvasin pihaa, jonka istutuksiin voi taatusti luottaa.

Greenwich Village -hotellin piha hehkuu vuodesta toiseen upeiden ruukkuistututen voimalla. Ruukut ovat tavallisia saviruukkuja, joita Kathmandun laakson ruukuntekijät tekevät tuhansittain.

Kukatkaan eivät koreile erikoisuudellaan, vaan ruukuissa kukkivat tutut kehäkukat, asterit, krysanteemit ja usein tuoksuherneet.

Greenwich Village -hotellin värihehkua Patanin Kopundolessa. 

Kathmandun laakson newarit ovat taitavia käsityöläisiä. Heidän käsissään syntyvät tuhannet saviruukut erityisesti Bhaktapurin kaupungissa.

Vajaa vuosi sitten tuhoisa maanjäristys vaikeutti heidänkin työtään, kun talot romahtivat ja matkailijat katosivat. Lokakuussa 2015 Bhaktapurin ruukkutorin laidalla oli ruukkujen lisäksi sementtikasoja, tiilipinoja ja taloista purettua jätettä.





* * *

Stefanie Rose kanadalaisesta Garden Therapy -blogista on ideoinut erilaisia tapoja käyttää saviruukkuja. Minusta ne ovat kyllä kauneimpia sellaisenaan tai tiilimurskana.

Kevätpäiväntasauksen aattona puutarhuri herää

Tänä vuonna kevätpäiväntasaus osuu palmusunnuntaihin. Talvi pitelee jokisuistoa otteessaan, eivätkä kevään ensimmäiset versot vielä pilkistele esiin. Pajunkissat pullistelevat rannassa ja koivujen silmut punertavat.



Keväästä kuiskivat kuitenkin jo keittiön ikkunan pieni yrttitarha ja talven yli hämmästyttävän hyvin hengissä selvinneet pelargoniat.

Puutarhurikin on herännyt talvipuuhista, ja blogi saanut pientä ulkoasun raikastusta. Eilen illalla yritin löytää paremman alustan sille Wordpressistä, mutta päädyin pysymään vanhassa paikassa, kun mitään radikaalisti parempaa mallia ei löytynyt.

Kaupan basilikat terhakoituvat tekemään uusia lehtiä, kun valo lisääntyy. 

Muskarit kuuluvat kevääseen. 

Pelargonien huiskilot kaipaavat leikkaamista. Pistokkaita on tulossa runsain mitoin. 

Vanhan talon vetoisat ikkunat taitavat olla hyvä talvehtimispaikka vanhoille pelargonioille.
Vaikka ne talvehtivat huoneenlämmössä, ikkunan vieressä on selvästi muuta tilaa viileämpää. 

Pöllipöytä popsahti pihaan

Viime sunnuntain Ravintolapäivää varten tarvittiin lisää pöytätilaa pihaan. Meillä oli valmiina muutaman vuoden takaisiin sukujuhliin lehtikuusesta tehty pöytätaso, mutta sen jalkoina toimineet betoniharkot eivät tuntuneet enää toimivalta ratkaisulta.

Metsänhoitajamies ratkaisi asian juurevasti: toissatalven myrsky oli kaatanut pari isoa kuusta, jotka oli jo pätkitty valmiiksi odottamaan jatkokäsittelyä. Kuori irtosi helposti, ja hetkessä pöytä oli syntynyt.

Pöytä on nyt uusi suosikkipaikkani pihalla. Iltapäivän aurinko osuu ihanasti siihen, lukemiset voi levittää ja sinisävyinen räsymatto on kuin kotonaan sen päällä. Parasta kuitenkin on puiden välistä pitkin päivää pilkottavan ja illalla matalalta veden takaa paistavan auringon leikki kaarevalla pinnalla.

Pöydän takaa voi kuvitella hallitsevansa koko pihapiiriä. Se elvyttää ihmeesti tiukan työpäivän jälkeen.

Tiikerililja nauttii elokuun auringosta. Alkukesän kosteus on tehnyt siitä tosi jämäkän.

Kesäloman aikaansaannoksiin kuuluu myös istutuspöydän uudistaminen. Pöytätasoksi löytyi liiterin lattiaremontissa vapautunut vanha ovi.

Kesäkukat kukoistavat ulko-oven vieressä.

Luonnonkukat puutarhassa: Rohtovirmajuuri

Rohtovirmajuuren (Valeriana officinalis) alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat rantaniityt ja jokitörmät - siis meidän rantamme. Sieltä se on vaeltanut kukkapenkin laitaan ja saa siinä kukkia valkean pionin ja rantakukan kaverina.

Rohtovirmajuuren taustalla on toinen luonnonkukka, rantakukka.

Lisää kuvateksti

Unikkojen ja ritarinkannuksen kesä

Pihamme vanhoihin asukkaisiin kuuluvat unikot, joiden siemenet innostuivat itämään sen jälkeen kun mylläsimme aiemman nurmikon kasvimaaksi. Kesä kesältä unikot nousevat johonkin kohtaan kasvimaata. Osan kitken pois, osan annan kukkia keskikesän iloksi.

Unikot saivat kaverikseen tiibetinbuddhalaiset rukousliput. 

Tänä vuonna sekä nämä pihan perintönä tulleet unikot että ystävältä saamani kerrotut vaaleanpunaiset ovat rotevavartisia. Viileä ja kostea alkukesä näyttää olevan niille mieleen.

Sateet ja tuulet eivät myöskään ole paljoa heilutelleet ritarinkannuksia, vaikka kukinnot liehuvat kahden ja puolen metrin korkeudessa.

Lumikärhö ja ritarinkannukset on tämän kesän parhaita näkymiä pihaan.

Ritarinkannusten sininen hohtaa epätodelllisen kirkkaana.

Ritarinkannusten juurella värin intensiteetistä kilpailee harmaa käenkukka. 

Puutarhan valkeat pilvet

Töyhtöangervo, pihajasmike ja lumikärhö muodostavat kesä kesältä pullistuvan valkean pilven kasvimaan ja alapihalle vievän portaikon välimaastoon.

Ehdin onneksi kuvata ne ennen kuin sateet vievät parhaimman loiston töyhtöangervon röyhyiltä. Nyt ne roikkuvat raskaina ja jo vähän ruskistuneina vettä tippuen. Lumikärhö vasta availee nuppujaan.

Alapihan pilvi pullistelee alkuaan kuin kasvava cumulus-pilvi. Kiinanpioni 'Festiva Maxima' on epäilemättä pihani kukkien kuningatar. 

Vaaleanpunaisia unelmia tarjoaa kahdesta villiruususta muodostunut perhepensas.