torstai 25. syyskuuta 2008

Vihdoin voi hellittää!

Alkusyksy on ihanaa aikaa puutarhanhoidossa - kasvu hiipuu, muodot tulevat näkyviin ja syksyn värit hivelevät silmää. Sammaloituneet kivet hehkuvat vihreinä, ja salvia puskee uusia harmaanvihreitä lehtiä.

















Valtikkanauhuksella on kauniit ruskavärit. Marraskuussa syntyneenä syysihmisenä nautin syksyn väri-ilosta ainakin yhtä paljon kuin kevään ensimmäisistä versoista.

Kiveystöiden vaatima töyhtöangervojen raivaus on tehnyt tilaa, josta nauttisi mielellään pysyvästi. Raasisiko rehevistä töyhtöangervoista luopua? Löytyisikö pihapiiristä niille toinen paikka?

Kymmenen puutarhavuotta rehevässä suistossa on selkiyttänyt mieltymyksiä: kasvukauden alku on huimaa aikaa, kun kaikki mahdollisuudet ovat vielä edessä ja osa istutuksista hiipunut unholaan.

Kesäkuussakin vielä tuntuu, että homma on hanskassa ja väriloisto palkitsee. Heinäkuun loppupuoli jo vaatii kasvun rajoittamista, ja yökaste tekee pihasta turhan kostean. Elokuussa marjapensaat vievät huomion.

Tänä kesänä puutarhateemaksi on kiteytynyt rajoittaminen, karsiminen. Siitä ei tietysti kerro kesän aikana kehkeytynyt kärhöinnostus. Ehkä niitä ei tarvitse laskea, nehän pääosin kiipeävät ylöspäin.

















Musta prinssi (viticella 'Black Prince') on juuri niin ihana kuin nimi antaa ymmärtää.

Keijunmekko kasvoi tänä kesänä paremmin kuin koskaan aiemmin. Mitenköhän sen saisi talvehtimaan? Pitäisikö ensi kesänä yrittää kasvattaa kokonainen seinämä niitä?









1 kommentti:

Akileija kirjoitti...

keijunmekko selvisi talven yli kellarissa - teki pitkiä hailakoita versoja, joista on jaksanut jatkaa kasvua.