Viisi vitsausta puutarhassa

Kosteana kesänä erilaiset sienitaudit vaivaavat kasveja. Liljakukko- ja lehtokotilopopulaatiot ovat runsastuneet eikä koivunsiementen laskemiseen riitä ihmisen käsitettävissä olevat lukusanat.

Pihalla ei ole yhtään liljakasvia, jonka lehdet tänä kesänä olisivat ehyet. Liljakukot ovat mellastaneet urakalla niin varjoliljoissa kuin muissakin.

Kolme liljakukkoa löytyi tästä tiikerililjasta.

Muumiotauti on omenapuiden riesana. Siitä on vaikea päästä eroon, mutta aion yrittää tänä syksynä kerätä kaikki tautiset omenat ja kompostoida ne kuumana muhivassa isossa lämpökompostorissa pieninä erinä. Sinne päätyvät myös (asumattoman) naapuripihan saastuneet omenat, joita olen käynyt jo muutamaan kertaan noppimassa.

Omenapuiden latvustot pitäisi pitää ilmavina ja väljinä. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin tällaisella pihalla, missä kaikki kasvaa rehevänä.

Lehtokotilot ovat meidän pihamme suurin riesa. Niitä olen kerännyt litroittain - mehutölkki toisensa jälkeen. Loppurutistus seuraa heti, kun ehdin leikata kukkapenkkien kasvustot ja siistiä alustat. Aion käydä ne läpi niin tarkkaan kuin ikinä pystyn. - Ajatuksista on pakko sulkea tieto siitä, että pihamme ulkopuolella vesijättömaalla kotiloilla on mukavat oltavat.

Tämä punkero kiipeili kesällä 2009 nukkahelmijäkkärässä.

Salkoruusussa on ollut useampiakin tuholaisia, mutta ikävin on puccinia malvacearum -ruoste. Se täplitti sateisena kesänä alimmat lehdet täysin. Salkoruusuruosteesta minulla ei ole aiempaa kokemusta. Tautiset lehdet hävitin lämpökompostorissa. Toivon, ettei ruoste ehtinyt pesiytyä lähellä olevaan ruusumalvaan.

Puccinia malvacearum -ruoste leviää muihinkin malvakasveihin.

Koivun voimakas kukinta keväällä enteili runsasta siemensatoa. Niitä onkin riittänyt kerros kerrokselta; jokaisen tuulisen päivän jälkeen piha ja kasvit ovat siemenkerroksen peitossa.