keskiviikko 19. elokuuta 2015

Pöllipöytä popsahti pihaan

Viime sunnuntain Ravintolapäivää varten tarvittiin lisää pöytätilaa pihaan. Meillä oli valmiina muutaman vuoden takaisiin sukujuhliin lehtikuusesta tehty pöytätaso, mutta sen jalkoina toimineet betoniharkot eivät tuntuneet enää toimivalta ratkaisulta.

Metsänhoitajamies ratkaisi asian juurevasti: toissatalven myrsky oli kaatanut pari isoa kuusta, jotka oli jo pätkitty valmiiksi odottamaan jatkokäsittelyä. Kuori irtosi helposti, ja hetkessä pöytä oli syntynyt.



Pöytä on nyt uusi suosikkipaikkani pihalla. Iltapäivän aurinko osuu ihanasti siihen, lukemiset voi levittää ja sinisävyinen räsymatto on kuin kotonaan sen päällä. Parasta kuitenkin on puiden välistä pitkin päivää pilkottavan ja illalla matalalta veden takaa paistavan auringon leikki kaarevalla pinnalla.


Pöydän takaa voi kuvitella hallitsevansa koko pihapiiriä. Se elvyttää ihmeesti tiukan työpäivän jälkeen.

Tiikerililja nauttii elokuun auringosta. Alkukesän kosteus on tehnyt siitä tosi jämäkän.

Kesäloman aikaansaannoksiin kuuluu myös istutuspöydän uudistaminen. Pöytätasoksi löytyi liiterin lattiaremontissa vapautunut vanha ovi.

Kesäkukat kukoistavat ulko-oven vieressä.


3 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ooh, miten upea pöytä! Ja mikä ihana näkymä sen äärestä. Merikin pilkottaa. Sanattomaksi vetää, niin hienoa.

Sussi kirjoitti...

Näyttää kauniille!

Leena K kirjoitti...

Kiitos Saila ja Sussi! Pöytä on niin upea, ettei pihalla voi tehdä muuta kuin ihailla sitä ja valon leikkiä sen pinnoilla. Pakon edessä syntyy usein hienoja ratkaisuja.