maanantai 17. heinäkuuta 2017

Etelä-Karjalan tienvarsien kukkakedot

Jokaiselle puutarhurille tekee hyvää repäistä itsensä parhaimpaan kesäaikaan irti omasta pihasta, nuuhkia ja ihastella luonnon järjestämiä kukkaistutuksia. Minä tein sen tänä kesänä pyörän selästä: 170 kilometrin saarikierros Etelä-Saimaalla oli samalla luontoretki vailla vertaa.

Reittimme voi hahmottaa tienpientareiden kukkien myötä. Taipalsaaresta tulee mieleen ensimmäisenä mieleen paimenmatara ja huopaohdake. Mataran makea tuoksu köhitti paikoitellen tuoksuherkkää matkakumppania.

Huopaohdake houkuttelee perhosia näyttävillä mykeröillään. Sitä nimitetäänkin partapensseliheinäksi ja tervasudiksi.
Taipalsaareen kuuluva Kyläniemen saari on jatketta toiselle Salpausselälle. Sen erottaa Ruokolahdesta 1790-luvulla rakennettu Kutveleen kanava, jonka yli lossi kulkee. Kyläniemessä kasvaa alkujaan arokasveja kuten kangasvuokko ja harvinainen hietaneilikka

Hiekkaharjua myötäilevän tien pientareilla kukkii isoina mattoina kangasajuruoho.

Kangasajuruohoa näki todella runsaasti Kyläniementien varrella.
Päivänkakkarat kukkivat kaikkialla matkan varrella. Mieleen on jäänyt niittynäkymiä tuhansine kukintoineen, tienvarren heinä-päivänkakkaralämpäreitä sekä kellokukkien ja päivänkakkaran sinivalkoisia yhdistelmiä.

Hirsimökin pihaniitty oli kuin postikortista.

Ruokolahden Utulassa ja Äitsaaressa hieman kosteammilla ja varjoisemmilla paikoilla kukkivat maariankämmekät, kuivilla pientareilla kissankäpälät.

Kissankäpälä on kuivien kankaiden indikaattorilaji, kuivakkokasvi, joka viihtyy
kasvupaikoilla, missä veden haihtumista on usein säännösteltävä.
Imatran ja Joutsenon välillä pyörätie kulkee osan matkaa kuutostien reunassa. Paahteisella pientareella viihtyivät monet ketokasvit. Silmiinpistävimpiä kuitenkin olivat isot ruusunätkelmäpehkot. Sen kaverina kukki monessa paikassa ruusuruoho, joka esiintyy yleisimpänä Savon ja Karjalan eniten kasketuilla mailla.

Ruusunätkelmä on kauneimpia tienvarsien kukkijoita.

EDIT: Tärkein oli unohtua: makeaakin makeammat ahomansikat houkuttelivat pysähtelemään erityisesti Kyläniemessä ja Äitsaaressa. Mikään ei voi maistua enemmän kesälle!


3 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ihana tienvarsikukkakatsaus! Pyöräillessä tosiaan tuon kaiken kauneuden näkee ja ehtii aistia, toisin kuin autosta.

Sussi kirjoitti...

onpa ihana, että vielä löytyy kukkaketoja tienvarsilta! Pääkaupunkiseudulla ei niitä näe

Leena K kirjoitti...

Saila ja Sussi, kattauksesta unohtui tärkein: makeaakin makeammat ahomansikat, joita oli erityisen runsaasti Kyläniemessä. Matkanteosta ei välillä tahtonut tulla mitään, kun oli pakko pysähtyä herkuttelemaan.