Kärhön kupeessa kasvava lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on saanut osansa kärhön lannoituksesta ja kasvaa muhkeana. Se ulottuu minua miltei kainaloon.
Osansa kukoistukseen on varmasti pitkällä ja kostealla syksyllä ja paksulla lumipeitteellä, jonka alla perennat viihtyivät.
Pihan voimakkaasti leviävistä kasveista se on kuuluu suosikkeiheni. Pikkutaimet ovat somia, ja kasvi on helppo nyppäistä pois, jos se kasvaa täysin väärässä paikassa.
Lehtosinilatvan väri sopii hyvin rehevään, isojen puiden ympäröimään puutarhaan.
2 kommenttia:
Minustakin lehtosinilatva on aivan ihana. Sen lehdetkin ovat mukavasti vähän eri näköiset kuin muilla samanlaisen kasvupaikan kasveilla. Ja siitä puheen ollen, lehtosinilatva viihtyy kokemukseni mukaan aika monenlaisilla paikoilla!
Ai niin kiitos muistutuksesta, kärhöjä voisi tosiaan lannoittaa!
Saila, kärhöjä tosiaan kannattaa lannoittaa. Minun Nelly Moserini (tai mikä se nyt onkaan - varmaa lajinmääritystä ei ole) kukoistaa ennen näkemättömällä tavalla ja alkoi tehdä kukkia tosi alas. Yleensä ekat kukat ovat ilmaantuneet ylemmäs.
Lähetä kommentti