Viime kesänä kasvulavan kupeessa rehottanut lehtiruusuke on nyt saanut kauniin valkoisen kukkavanan. Saa sekin kasvaa rauhassa tämän kesän ja siementää runsaasti. Sormustinkukathan ovat kaksivuotisia, ja pienet siemenet kulkeutuvat minne milloinkin.
Uusia taimia tunkee myös kehikossa kompostoidun puutarhajätteen joukosta.Kehikko joutuikin luopumaan varsinaisesta tehtävästään ja toimii nyt digitalis-kasvattamona. Sormustinkukkien joukkoon istutin muutaman perunan - miettimättä lainkaan, onko myrkyllinen digitalis hyvä naapuri perunalle.
6 kommenttia:
Voikun saisin käsiini sen itäuudenmaan Vartin täällä Espoossa. Mä höpötin kun mielipuoli joten ois kiva tietää mitä herra toimittaja noukki sieltä juttuun. Östnylandin Max teki hyvän jutun ja valokuva oli hieno vaikka se onkin minusta:)
Henrietta, laitoin sinulle sähköpostia.
Sormustinkukka leviää, mielestäni ihanasti, pitkin pihaa. Se on kaunis, uljas ja vähään tyytyväinen. Palkitsee uskomattoman upealla kukinnalla. Laiskan puutarhurin (lue meikämartta) unelmakukka.
Nettimartta, sormustinkukka on tosiaan kiitollinen kasvatettava - tai eihän sitä tarvitse edes kasvattaa. Mieluummin sen soisi leviävän pitkin pientareita kuin lupiinien.
Minäkin olen onnistunut ensimmäistä kertaa saamaan sormustinkukkia pihallemme, tosin ostamalla viime kesänä! Mutta jospa omanikin innostuvat noin siementämään...
Maria, kyllä ne innostuvat! Varmuutta ei vaan ole siitä, mihin koloon uudet taimet työntävät juurensa. Sormustinkukka on aika omapäinen - tai ehkä kyse on enemmän siitä, että siemenet ovat niin pieniä ja kevyesti kulkevia.
Minä toivon, ettei tulossa oleva ukkossade kaada noita sotureita. Ne ovat niin hienoja.
Lähetä kommentti