Meidän varjoisa pihamme suurten puiden katveessa ei ole paras paikka kasvattaa pioneja. Pihapiirissä niitä on kuitenkin kasvanut vuosikymmenien ajan. Pionit kasvoivat minusta väärässä penkissä, kun muutimme tänne 14 vuotta sitten. Niinpä siirsin ne talon toiseen päätyyn. Kukkapenkki rehevöityi kuitenkin niin nopeasti eikä kaikille pioneille tuntunut olevan tilaa. Niinpä siirsin pari aurinkoisemmalle alapihalle.
Tänä kesänä kukki ensimmäisen kerran salaperäinen yksinkertainen pioni. Tunnistaako joku, mistä lajikkeesta on kyse? Sille täytyy raivata tilaa kukkapenkissä.
Alapihan yllättäjä puolestaan on tämä kaunotar.
Valkoinen Festiva Maxima on häikäisevän suloinen. Sen taustalle sopivat kirjavalehtiset rotkolemmikit, joidet lehdissä on hopeinen hohde.
Toinen hyvä kumppani valkealle pionille on helminukkajäkkärän harmahtava vihreä. Sekin korostaa pionin tummanvihreitä lehtiä ja valkean kukinnon hohdetta.
Talon pihalla on kasvanut pioneja ainakin 50 - 60 vuotta, luultavasti kauemminkin. Minusta on hieno miettiä, millaisia kesiä niihin vuosiin on mahtunut ja miten talvista on selvitty.
2 kommenttia:
Se on ihan totta, että kaiken vanhan kanssa tulee mietittyä aikaa. Minua kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea taloni hirret ovat nähneet. Ne ovat nähtävästi peräisin vanhemmasta rakennuksesta, mistä ja millaisesta, olisi hauska tietää. Kaikenlaista on varmasti eletty ja koettu.
Aivan ihania yhdistelmiä, tummakurjenpolvi (näyttäisi siltä) on mahtava pionisi kanssa, ja nuo valkoisten pionien kumppanikasvit ihan täydellisiä!
Tummakurjenpolvi se tosiaan on. Kaunis kuin mikä, mutta myös riiviömäisen villi leviämään.
Lähetä kommentti