maanantai 11. heinäkuuta 2011

Oh my lollipop - oodi puutarhanaapuruudelle

Omaa pihaa on mukava ihailla, mutta parasta on puutarhanaapuri, jonka pihalle voi piipahtaa huokai/semaan ja -lemaan. Erityisen tärkeä puutarhanaapuri on keväällä, kun jokaista maasta työntyvää versoa on ihailtava.

Minun naapurini on liljojen lumoissa. Tänään istuimme puiden varjossa ihailemassa hänen lollipopejaan. 70 kukintoa hohtaa vihreän keskellä. Seuraa niille tekevät isotähtiputken vaatimattommat kukat. Kauniita ovat myös muut liljat - nimiä emme helteessä jaksaneet alkaa etsiä niille.  




5 kommenttia:

Henrietta kirjoitti...

Mä haluaisin kans sellaisen naapurin. Olen talonyhtiössä ainoa jota oikein kunnolla kiinnostaa ja minähän se teen penkkejä talonyhtiön maille omilla rahoillani mutta kukaan ei edes ihaile kukkivia kukkia, surullista.

Leena K kirjoitti...

Me asumme rehevässä jokisuistossa ja pihapiiriä riittää moneen suuntaan. Meidän piha hyötyy joen vuosisatojen mukanaan tuomista ravinteista. Naapurin piha taas on ylempänä ja aurinkoisempi. Hauskinta onkin tutkailla, miten erilaisia mikroilmastoja näinkin pienellä alueella voi olla.

Irina K. kirjoitti...

Meilläkin on juuri liljat aukeamassa - sopivasti pionien jo lakastuessa. Niistä saa taas uutta väriloistoa puutarhaan.

Saila kirjoitti...

Ihanan näköinen piha! Aivan paratiisi. Kiinnostavaa myös tuo, kun kerrot, miten pienilmastonne ovat erilaisia. Miten antoisaa keskustella tällaisista asioista toisen kiinnostuneen kanssa!

Leena K kirjoitti...

Meillä oli tänään hauska naapurioperaatio, kun kutsuimme kaupungin metsäteknikon katsomaan kokonaan tai puolikumossa olevia puita, joita pitäisi kaataa. Homma hoituikin saman tien - siis myös kaato.