Vaivaton talvivalkosipuli

Tänä kesänä kaikki tuntuu valmistuvan hyvin aikaisin. Talvivalkosipulin varret tuleentuivat jo ja nostin suurimman osan kuivahtamaan.

Kymmenisen vuotta sitten tilasin istukassipulit muistaakseni Isoäidin kasveista. Vuosi vuodelta niitä on jäänyt aina muutama maahan sadonkorjuun yhteydessä. Keväällä kun nippu vihreitä versoja puskee esiin, jaan ne ja istutan sopivin välein.

Tietoakaan ei ole kasvatusohjeiden mukaisista vaoista ja runsaasta lannoituksesta. Kylmäkäsittely hoituu itsekseen talven aikana. Täytyy tietysti myöntää, että meillä maa on melko muhevaa ja muutaman kerran kehnoinkin penkki sai nokkosvettä.

Satoa kypsyy myös kukkapenkissä. Kuolanpionin siemenet pullistelevat ja putoavat kohta maahan. Taimien kasvattaminen siemenistä ei pitäisi olla vaikeaa, mutta kestää vuosia ennen kuin ne kukkivat.

Flower power

Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvaa neljättä kesäänsä portin kupeessa. Tänä vuonna se kukkii kuin näyttääkseen pihalinnullemme, kuka on pihan kaunotar. Veikko Haukkavaaran metallipalasista hitsaama lintuveistos peittyy päivä päivältä tiheämpään kukkapilveen.

Metallilinnun piiloutuminen ei tänään haitannut. Aamulla puoli yhdeksältä piha oli kuin jättiläisen lintuhäkki. Jokaisessa puussa ja pensaasta sirkutteli, säkätteli, koputteli ja hypähteli pikkulintuja. Käpytikan rytmikäs naputus kuului kelosta. Sirkuksen tähti oli kuitenkin pienen pieni peukaloinen. Se hypähteli pyrstö pystyssä pihajasmikkeen alla.

Viinikärhön vieressä keimailee tarhasalkoruusu 'Crème de cassis'. Sen tummanpuhuvat kukat tuntuvat kesän myötä vaalenevan - sävyt vaihtelevat myös eri yksilöiden välillä. Tämä kaunotar kuuluu herkimpiin.

Hienohelmojen rauhaa vartioi myös musta prinssi, viticella-kärhö 'Black Prince'. Se on kotiutunut autokatoksen viereen ja kiipeää kesä kesältä runsaampana. Se paljastaa kukkiensa syvänä hehkuvan värin oikeastaan vain niitä alhaalta päin katsellessa. Pieni salaperäisyys sopii sen olemukseen.

Uusi marjapaikka

Iso piha on täynnä yllätyksiä. Viikonlopun vieraita varten mies tunsi tarvetta siistiä kasvustoja ja karsi hieman pihajasmikkeita alapihalle vievien portaiden varrelta. Jyrkän rinteen reunalta löytyi täynnä marjoja oleva punainen viinimarjapensas.

Ihana ilta-aurinko osuu kauniisti siihen ja saa marjat hehkumaan. Kiitos linnut istutusavusta!

Kirkas punainen sopii vihreyttä pursuavaan pihaamme, varsinkin sen varjoisiin kohtiin. Ilta-auringo sai myös daaliat hehkumaan.

Tarhasalkoruusu Crème de cassis

Vuosi sitten keväällä katse pysähtyi puutarhakaupan siemenhyllyllä houkuttelevan näköiseen siemenpussiin. Tarhasalkoruusun (Alcea rosea 'Crème de cassis') kukat näyttivät kuvassa herkullisen tummilta.

Siemenet itivät hyvin ja taimet pääsivät kasvupaikalleen heti alkukesästä. Lämmin kesä ja syksy saivat ne kurkottelemaan korkeuksiin jo loppukesästä ja tekemään ensimmäiset nuput. Kukkaan ne eivät kuitenkaan ehtineet.

Varret ovat varttuneet ilman kummempaa hoivaa ja viime viikon lopulla ensimmäiset kukat avautuivat. Tällä kertaa todellisuus oli kuvaakin parempi.

Kukat ovat herkän kauniita. Minulle niistä tulee mieleen pikemmin jäätelöannos, jossa on iso läjä karhunvatukoita kuin mustaherukkalikööri, johon nimi viittaa.

Ihanuutta on luvassa pitkään, sillä tanakat varret ovat täynnä nuppuja. Nyt vain odottelen, milloin tarhasalkorusun naapurina kasvava Ville de Lyon -klematis puhkeaa kukkaan. Tummat syvät sävyt sopivat meidän maisemaamme.

Blogi - nykypäivän puutarhayhdistys?

Viime päivät ovat vilahtaneet eri puolilla puutarhaa. Monessa tasossa olevalta pihalta löytää tekemistä kaipaavia nurkkia niin paljon kuin aikaa on.

Maahumalaa nyhtäessä, akankaalia jahdatessa on aika miettiä vaikka blogikirjoittamista. Puutarhailmiöitä täytti kesäkuussa kolme vuotta; merkkipäivää ei tullut vietettyä.

Blogin kirjoittaminen on minulle kuin puutarhayhdistys: oman blogin ohella seuraan aktiivisesti kymmenkuntaa muuta blogia. Niistä monet ovat kuin rakkaita tuttuja, joita on mukava tavata ja joiden pariin on helppo palata.

Kirjoittamiseen kirittää halu jakaa pihalta löytyviä ihanuuksia muiden kanssa. Yhtä lailla tärkeitä ovat vinkit ja uudet ideat, joita toisten sivuilta löydän.

Tänään haluan jakaa pari herkullista väriyhdistelmää. Tarhapäivänliljojen hehkua korostavat rentoina ryöppyävät ritarinkannukset.

Hillitympi värimaailma löytyy varjoisasta kukkapenkistä kellarin kupeesta. Pisamakellojen täplät, heleän herkät keijunkukat pikkuruiset kukat tummana hohtavia lehtiä vasten ovat mukava näky sateen ripsiessä.

Puutarhan pintoja

Helsingin Hakaniemestä ostettujen vietnamilaisten simpukoiden kuoret houkuttelivat miettivät kierrätyskäyttöä puutarhassa. Kuoret likosivat aikansa vesikipossa, alkoivat muuttua vihreän limaisiksi kunnes jynssäsin ne puhtaaksi.

Ensin ajattelin käyttää niitä hyötytarhassa - mutteivät ne näyttäneetkään hyvälle luonnonkivien kaverina. Heinäkuun alun hellejakso toi inspiraation: mikään vesimäärä ei tuntunut riittävän saviruukussa kasvavalle yksivartiselle ruusulle. Multapinnan kattaminen varmaan auttaisi asiaa.

Latvian Salapilsin kasvitieteellisessä puutarhassa käytetään esimerkiksi kokonaisia kuusenkäpyjä maanpeitteenä. Puutarhan lumo kertoo omassa blogissaan hakettavansa kävyt.

Rikkinäisten ruukkujen hautausmaa kasvihuoneiden nurkalla tuottaa sekä salaojitusta että kateainesta.

Niittyhumala kutoi kukkamaton

Luontaisesti paikalla viihtyvien kasvien suosiminen helpottaa puutarhurin elämää. Yksi meidän pihan pelastuksista - mutta myös riesoista - on niittyhumala (Prunella vulgaris). Alapihan nurmikolle se on kutonut komean kukkamaton. Se kuuluu samaan heimoon kuin toinen vimmatusti leviävä maanpeitekasvi maahumala (Glechoma hederacea). 

Riesa niittyhumala on kukkapenkeissä, jonne se tunkee. Nurmikolla se kuitenkin pysyy kurissa. Nurmikon puolestaan pitää kurissa teini, joka leikkaa sen kerran viikossa.

Niittyhumalan väri ja kukinta osuu yhteen nukkapähkämön kanssa.

Väriteemaa jatkaa isotähtiputki, jonka väriä korostavat nuoret kotkansiivet. Yritän hillitä kotkansiipien kasvua katkaisemalla lehdet juurakon pinnasta. Hento vihreä on hieno pari kukinnoille.